Trio ratsaa synttärijamit

Teksti Pertti Laesmaa

Kaksi frendiä vaihtaa kuulumisia Storyvillessä. Mamie antaa taitavat pakit. Trio päättää laajeta.

”…silloin kun käytiin samaa skolea.” ”Mitä skolea?” ”Tossua.” ”Minä en käynyt.” ”Broidis kävi ainakin.” ”Joo, broidi kävi.” ”Oltiin sen kanssa samalla yhteisluokkaredulla J. L. Runebergillä Porvoossa. Jaa, mut sä taisitkin käydä Ogelia?” ”Sitäkin.”

En ole keskustellut Eero Raittisen kanssa aikaisemmin. Hanin ohjeiden mukaan tulee vain heittäytyä positiivisella otteella juttuihin ihmisten kanssa. Hani on hyvä siinä. Nyt minäkin vähän harjoittelen. Ihan jees menee.

Storyvillessa on alkamassa ”Jukka Haavisto 80 vuotta -juhlajamit”. Hanilla on estoja. Mamie on tullut varahaniksi. Alkuun päätämme, että trio Pertsa, Kilu & Hani laajennetaan jatkossa kvartetiksi Pertsa, Kilu, Hani & Mamie.

Kilu on jo päivällä informoinnut meitä siitä, että Storyvillen takapihalla on parkkipaikka Harley-Parkinson-rollaattoreille.

Joku adonis iskee heti silmänsä Mamieen ja aloittaa kosiomenot. Mamie torjuu ihailijansa taidokkaan minimalistisella ilme- ja elekielellä. Todella tyylikäs suoritus Mamielta. On ilo katsella.

Päivänsankari kuuluttaa jamien alkavan ja siirtyy vibrafonin ääreen. Skarppi on Haavisto ja hyvässä vedossa. Onpahan jätkä!

Kuulemme hyviä standardeja. Ihanat fiilikset. ”Kumma jos joku ei näistä tykkää”, toteamme Kilun kanssa.

Erik Lindström siirtyy puikkoihin. Mies täytti viikko sitten 88 vuotta. Ja hyvin soittaa. Suuri suomalainen muusikko! Olen pitänyt hänestä aina. Kukapa ei olisi.

Tämän jälkeen painumme Mamien kanssa ulos röökille ja piipulle. Perässämme pelmahtaa Esa Pietilä ja moikkaa iloisesti.

”Soittaaks toi kanssa täällä”, Mamie kysyy minulta.

”Ei ainakaan vaggaristi. Sen verran kova jäbä. Kiertelee maailman jazzfestivaaleilla. Ilmeisesti on vain irrottelemassa täällä”, vastaan.

Takaisin sisään mentyämme Kilu luulee, että yritän iskeä lähelläni olevan ladyn. Kilulta jää huomaamatta, että lady tuhahti minulle ”Älä potki!”. Tietysti joudun kaivamaan kaiken runollisuuteni esiin.

Lavalle nousee Eero Raittinen. Ahaa, esiintyy myös täällä. Route 66, Shake, Rattle and Roll ja niin edelleen. Hyvä meno.

Eero on lahjakkaimpia artistejamme. Hänessä on blues.

Parin tunnin juhlajamien jälkeen alkaa Ben Watersin porukka soiton. Hyvin soittavat. Ihmiset tanssivat riemulla. Jotenkin tuntuu tulevan vaan liian rajulla volymilla.

Lähdemme dallaamaan kohti steissiä. Upea ilta – myös ulkona. Kilu hyräilee Hectorin Nukkuvaa Stadia.

Kommentoi Facebookissa
Querelle 2019
Route Couture