YleinenKirjoittanut mirka kartano

Tankotanssiva uutistenlukija sen tietää

Lukuaika: 2 minuuttia

Tankotanssiva uutistenlukija sen tietää

KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Mirka Kartano

Australialaismediaa on helppo kritisoida, mutta vaivaannuttavaa seurata.

Taivuin vuosien tv-selibaatin jälkeen hankkimaan televisiooni antennin ja digiboksin. Suurimpana syynä pian alkavat jalkapallon MM-kisat, joiden katselu ei massiivisen aikaeron vuoksi oikein onnistu paikallisessa pubissa. Aiemmin olohuoneen nurkassa kököttänyt musta lootani on ruokkinut vain dvd-katselunälkääni, mutta viime viikolla viritin masiinani kaikki kanavat mitkä uudesta digiboksista löytyi.

Alkupäivien intensiivisen kanavasurffailun jälkeen, televisio on kuitenkin pysynyt visusti kiinni. Kaikkina muina aikoina paitsi silloin kun Australian parasta kotikokkia etsivä MasterChef on ruudussa. Yritystä tavalliseksi televisionkatsojaksi kuitenkin oli. Ensimmäiseksi koetin päästä kiinni uutisvirtaan, mutta erehdyin katsomaan päivän uutisannokset juuri niiltä vääriltä kanavilta. Niiltä, joissa ainoat ulkomaanaiheet liittyvät joko julkkiksiin tai urheiluun. Pääsin kylläkin kärryille paikallisjunien uusista aikatauluista, amerikkalaislapsen parvekeputoamisesta ja rugbysta. Top stories, todellakin.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Australiassa on tasan kaksi hyvää televisiokanavaa, julkisen palvelun alaisuudessa oleva ABC ja monikulttuurisuuteen keskittyvä SBS. Muiden kanavien katselu saa aikaan lähinnä oksennusrefleksin. Eikä asia parane kovinkaan merkittävästi jos vaihtaa televisiosta toiseen sähköiseen – radioon. ABC:n mediakriittisen ajankohtaisohjelman Media Watchin hampaisiin joutui tällä viikolla muun muassa tankotanssissa kunnostautunut uutistenlukija, Emma Duxbury, joka analysoi yhdellä Australian suosituimmalla radioasemalla Israelin viime päivien tapahtumia. Suorassa lähetyksessä Duxbury totesi avustuslaivaan kohdistuneen hyökkäyksen olevan mahdollinen alku kolmannelle maailmansodalle: ”Very, very early stages of World War 3, but it’s fairly massive…”, Duxbury kommentoi. Duxbury tuli tällaiseen johtopäätökseen, sillä siellä jossain on nyt ollut jotain sitä tappelua ja jännitettä jo niin pitkään. Kun uutistarjonta on tällä tasolla, voi vain kuvitella millaisessa mediatodellisuudessa osa australialaisista elää.

Viime viikolla australialaismedian huomio kohdistui kahden kotoaan kuolleena löydetyn pikkulapsen kohtaloon. Kukaan ei näyttänyt tietävän miksi alakouluikäiset pojat kuolivat, mutta uutiskilvassa tarina oli totuutta tärkeämpää. Poliisitiedotteiden varomattomat sanakäänteet, kuten ”suspicious death of two boys” ja poikien äidin vieminen kuulusteluihin jätti ilmaan kysymyksiä. Toimittajat villiintyivät. Ei kulunut kauankaan, kun kuolleiden poikien 29-vuotiaan äidin nimi komeili otsikoissa. Osa keltaisen lehdistön toimittajista oli jo ennen poliisitutkinnan päätöstä tuominnut äidin taposta; syyksi arveltiin katkeraa eroa lasten isästä. Toimittajat analysoivat kilpaa yhteiskunnan tilaa ja kirjoittivat äidin vihasta. Samaan aikaan Facebook täyttyi aggressiivista kommenteista. Lasten tappajalle ei annettu armoa.

Todellisuudessa äiti oli koko mediamyllytyksen ajan ollut hoidossa sairaalassa. Syynä sairaalahoitoon oli kaasumyrkytys, joka myös tappoi nukkumassa olleet perheen pojat. Tappotarina kuihtui kaasuvuodoksi, inhimilliseksi perhetragediaksi. Johan siinä oli medialla nöyristelemistä. Anteeksi ei kuitenkaan pyydetty. Media Watch -ohjelman mukaan muun muassa Herald Sun -lehden toimittaja kirjoitti aikaisemmin julkaisemalleen syyllistyskolumnilleen jatko-osan. Toimittaja tyytyi kuitenkin vain puhumaan korulausein ihmisten taipumuksesta tuomita. Eipä pyydellyt tämäkään tuomari anteeksi. Ei äidiltä eikä omaisilta.

Sosiaalipornon sijaan olenkin palannut takaisin netin tarjoamiin katseluohjelmiin, joiden avulla voin katsoa ne SBS:n ja ABC:n ohjelmat ja uutiset, jotka haluan. Aivan, kuten ennenkin. Vaivaiset 30 dollaria maksanut digiboksini maksaa luultavammin kuitenkin itsensä takaisin, kun jalkapallohuuma viikonloppuna alkaa. Sitä odotellessa musta loota menee todennäköisesti päälle vain, kun australialaiset mestarikokit kokkaavat.