Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Fanny Malinen
Britanniassa on alkanut levottomuuksien aika, sanoo poliisi.
”Kun britit mellakoivat, koko maailma inspiroituu”, totesi eräs opiskelutoverini: ”Sitä tapahtuu nimittäin niin harvoin. Yleensä vain juomme teetä.”
Siltä ei ole viime viikkoina tuntunut. Muutin Lontooseen opiskelemaan syyskuun lopussa, ja näihin kahteen kuukauteen on mahtunut kolme suurta mielenosoitusmarssia, telttailua parlamentin aukiolla sekä viikko yliopiston valtausta – tämä kaikki vastalauseena lukukausimaksujen korotuksia ja korkeakoulutuksen rahoituksen leikkauksia vastaan. Paikalliset kaverit yrittävät sanoa, että olen sattunut paikalle harvinaisen poliittiseen aikaan.
Marraskuun 10. päivän suurmielenosoituksesta tuli mellakka, minkä jälkeen oli helppo arvata jatkoa seuraavan. Viime keskiviikkona mielenosoituksiin ja ulosmarsseihin osallistui lähes kolminkertainen määrä opiskelijoita kahden viikon takaiseen verrattuna: BBC:n (eli varovaisen) arvion mukaan 130-140 000. Protestit jakautuivat ympäri maata, ja Lontoon keskustassa marssi vain noin 5000 koululaista ja opiskelijaa, kun taas poliiseja oli paikalla tuhat. Ilmapiiri oli alusta asti jännittynyt, mutta silti kaikki yllättyivät poliisin saartaessa mielenosoittajat kadulle koko päiväksi. Alaikäisten vanhemmat soittelivat hätänumeroon kun ilta alkoi kylmetä, mutta virkavallan mieli ei heltynyt vaikka kypärät vaihtuivat lippalakkeihin.
Poliisi on ilmeisesti päättänyt opettaa ensikertalaisille mielenosoittajille alusta pitäen, että rikos ei kannata. Ilkivallantekijöitä on jahdattu oikeistomediassa suorastaan noitavainomaisella innolla, vaikka en itse ehkä olisi kutsunut viimeviikkoista kovin suureksi mellakaksi tai ainakaan oikeuttaisi sillä poliisin kovia otteita. Suurin osa mielenosoittajista oli hyvin nuoria, asioita poltettiin enimmäkseen koska kadulla oli kylmä, ja paikkojen rikkominen oli melkoisen satunnaista – tai sitten suunniteltua. Vai mitäköhän poliisi odotti saartaessaan tuhansia teinejä kadulle ja jättäessään poliisiauton tyhjänä kaiken keskelle?
Näin siis maassa, jossa demokratiaa riittää vientituotteeksi asti. Perjantain Guardian-lehden etusivu julisti poliisin sanoin maassa alkaneen uuden levottomuuksien ajan. Opiskelijaliikkeen seuraava toimintapäivä on julistettu edellistä pikemmin, tiistaille, ja Indymedian mukaan tapahtumia on suunnitteilla lähes 40 kaupungissa. Tämä ei tarkoita, etteikö suurten mielenosoitusten välillä tapahtuisi. Taistelu on muuttunut ympärivuorokautiseksi ja siirtynyt kaduilta kampuksille: viime viikolla vallattiin yli 20 yliopistoa. Valtauksia, istumaprotesteja ja muita tempauksia on suunnitteilla julkiseenkin tilaan –if you marketize our education, we will educate your market! Oma yliopistoni, School of Oriental and African Studies eli SOAS, vallattiin ensimmäisten joukossa ja olemme istuneet sisällä nyt viikon. Parhaillaan käymme neuvotteluja siitä, kuinka selkeäsanaisesti koulun johto julkisuudessa tuomitsee säästöt, jotka leikkaisivat yhteiskunnallisilta ja taideaineilta jopa kaiken valtion tuen.
Alusta asti opiskelijaliikkeelle on ollut selvää, että kyse on ideologisesta siirtymästä kohti markkinayhteiskuntaa, jossa sivistyksellekin asetetaan hinta. Se, mikä alkoi suuttumuksesta lukukausimaksujen nostamiseen, on laajentunut vastarinnaksi konservatiiveja ja hallitusta, yhteiskunnan kaupallistamista ja sosiaalietuuksien leikkaamista vastaan. Vaikuttavimmat solidaarisuusviestit ovat tulleet ammattiliitoilta ja kansalaisjärjestöiltä: taistelette meidänkin puolestamme ja kaikkien yhteiskunnan vähempiosaisten puolesta! Viikon mittaan tukea on tullut opiskelijoilta Nepalista New Yorkiin, ja eri yliopistovaltausten delegaatiot sukkuloivat sujuvasti ympäri Lontoota kannustamassa toisiaan. Häädön uhatessa SOASia tukijoita kiipeili sisään ovista ja ikkunoista. Torstaina kesken kokouksen yliopiston siivoojat kävelivät sisään tuoden valtavia määriä ruokaa, ja valvontakameroiden huomaamatta vartijatkin huikkaavat tekevänsä vain työtään. Eräänä iltana muutama London Metropolitan Universityn luennoitsija tuli esittämään tukensa, tosin pyytäen laittamaan dokumenttifilmin videokameran pois ettei saisi potkuja.
Hallitus äänestää säästöistä joulukuun puolivälissä, eli aikaa on pari viikkoa. Konservatiiveihin on luultavasti mahdotonta vaikuttaa, mutta painetta kohdistetaan liberaalidemokraattien suuntaan: varapääministeri Nick Clegg etunenässä moni lupasi vaalikampanjassaan olla nostamatta lukukausimaksuja. Ja vaikka britit eivät mellakoi usein, muistaa moni että edellinen suuri opiskelijaliike torjui yliopistojen lukukausimaksut 80-luvun puolivälissä. Talvisen saarivaltion kaduilla ja kouluissa on käynnissä taistelu, jonka voittaminen epäilemättä rohkaisi aktivisteja ympäri Eurooppaa toimimaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja maksuttoman koulutuksen puolesta.
