Miehen ilta

Teksti Pertti Laesmaa

Opiskeluajan nostalgiaa, irtoladyja ja piipun tuoksua Birdlandin avajaisissa.

”Voiks mennä jo?” ”Kyllä. Tervetuloa ja hauskaa iltaa!”

Kello oli itse asiassa vielä pari minuuttia vaille kahdeksan. Olin viisastunut parista aikaisemmasta käynnistä Birdlandissa. Esperanza Spaldingin illassa jouduin sivuun istumaan. Olin pianistin selässä melkein kiinni. Vähällä oli, etten saanut tällejä, kun se viuhtoi. Raoul Björkenheimin levyjulkkareissa en ollut edes tässä päähuoneessa. Pöydässäni istuivat silloin kuitenkin Reiska Laine ja Eero Koivistoinen. Eli jatkuvasti ollaan oltu kuitenkin jossain mielessä musiikin ihan ytimessä.

Nyt pääsen omalle paikalleni taas istumaan. Moi oma tuoli! Kesän mittaan kun se on ollut varattuna, mieleni on tehnyt mennä sanomaan siinä istuvalle: ”Taidatte olla ensikertaa täällä? Tämä on nimittäin minun paikkani.” Hyvä kotikasvatus ja erinomaiset käytöstavat ovat kuitenkin estäneet moiset junttiudet.

Tänään on Birdlandin syyskauden avajaiset. Talo tarjoaa juomia. Nyt tartun siihen. Olen monta kertaa mulannut viskieni kanssa ilmaisista juomista riippumatta. Nyt muutetaan suuntaa.

Otan Gin Long Drinkin opiskeluaikojen nostalgiassa. Ihan jännältä tuntuu. En ole juonut sitä aikoihin.

Aluksi esiintyy Birdland Nightclub All Stars triona. Zenia Gimer (p), Jyrki Kangas (b) ja Reiska Laine (r). Ted Curson ei ole mukana. Ei ole ilmeisesti maisemissa. Kankaan porukka soittaa aina varman nautinnollisesti.

Bianca Morales tulee mukaan. Hän on itse asiassa illan emäntä. Näin Moralesin viimeksi Birdlandin avaajaisissa toukokuun lopussa. Tuntuu olevan erikoistunut avajaisiin. Bianca on loistava ja mukaansatempaava esiintyjä ja juontaja.

Pöytääni tulleet kolme ladya eivät tunnu pysyvän nahoissaan. He näkevät Biancan ensikertaa livenä ja ovat heti myytyjä. Näinhän käy meille jokaiselle vuorollamme.

Bianca Moralesin hyvätuulisuus tarttuu väkisinkin. Hän osaa laulattaa myös yleisöä. Kivoja standardeja.

Tauolla piipulle mennessäni meinaa syntyä kaaos. Kaksi ladya lähestyy eri suunnista. ”Ihana piipputupakan tuoksu!” ”Mmmmmmm!” ”Rakastan piipun tuoksua!” ”Tuun hulluks!”

”Ihana takki sulla” ”Tweediä?” Sanon, että takki on kirppikseltä. ”Ihana leikkaus!” ”Piippumiehet on iiiiihania!”

Poistuessani tupakkahuoneesta törmään Biancaan. Tässä me toukokuun lopussakin törmättiin. Halitaan. No nythän miestä viedään!

Kun palaan pöytääni upeanoloinen nainen iskee minulle silmää. Isken takaisin, mutta jatkan matkaa. Nyt ei ruveta joka jutusta hötkyilemään. Olo on kuitenkin kuin ylioppilasprinssillä!

Biancan ja orkan jatkaessa yksi pöytäni ladyista lähtee tanssimaan. Hänellä on miehensä mukanaan. Tämä ei lähde tanssimaan. Ladyn palattua kysyn häneltä, että eikö hänen miehensä tanssi. Kuulemma tanssii, mutta vain tanssilavoilla. Miehen kanssa emme puhu sanaakaan keskenämme koko iltana. Toisaalta istumme aika kaukana toisistamme.

Ilmainen juomatarjoilu päättyy kello 22. Olen tarkkana ja lähden hiukkaa vaille hakemaan lisää juotavaa, vaikka edellistä on vielä puoli lasia edessä. Saman tekevät muutkin pöydässäni olijat.

Ja niinhän siinä käy, että illan ensimmäinen asiakas saa myös illan viimeiset ilmaiset snubit!

Seuraavalla kerralla tupakkahuoneessa saldoksi tulee neljä Mmmm-naista ja yksi vastaava mies.

Kyselijöille kerron aina mitä tupakkaa poltan. Yleisesti sitä ei kannata toitottaa, koska kohta joka äijä kulkisi snaga suussa samaa tupakkaa tuprutellen.

Myös Maria ja sen kämppis tulevat röökille. Pyytävät minulta tulta. Opastan heitä: ”Miks minulta, vanhalta äijältä pyydätte. Valkatkaa joku nuori stärän näköinen kundi ja pyytäkää siltä. Onko nykynuoriso uusavutonta jo tässäkin suhteessa?”

Pöytään palattuani ne kaksi irtoladya alkavat lisätä kierroksia, vaikka minulla ei ole edes piippua. Rotsi toki on päällä. Olen kuulemma ”erittäin mielenkiintoinen henkilö”. Joskus ainakin tuollaisilla sanonnoilla tarkoitettiin hullua.

Menneisyydessä ovat ajat, jolloin koin Birdlandin kahden naisen loukuksi. Ne olivat hyviä aikoja, joihin haluan palata taas. Ensi kerralla pyydän tänne kanssani Hennaa ja Tainaa. Sillä pärjätään.

Kun poistun, Manskulla tulee vastaan nuori romaninainen, joka heiluttelee iloisesti käsiään jo parinkymmenen metrin päässä. ”Hei! Ihanaa! Tavattiin näillä main pari viikkoa sitten. Sä oot se filosofi.”

Ei tavattu, enkä ole. Nämä ovat vain näitä tällaisia iltoja.

Quincy Jones on sanonut: ”Ehkä naisten pitäisi hallita maailmaa. Naiset luovat elämää, ehkä he eivät olisi niin riuskoja ottamaan sitä pois.”

Aivan.

Kommentoi Facebookissa
Querelle 2019
Route Couture