HenkilökohtaistaKirjoittanut ville toivanen

Härkäpapuja, mansikkaa ja lipstikkaa

Lukuaika: < 1 minuutti

Härkäpapuja, mansikkaa ja lipstikkaa

HenkilökohtaistaHenkilökohtaista

Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.

Teksti Ville Toivanen

Ensimmäiset taimet kaivetaan Kalasataman puhtaaksi testattuun multaan.

Hannele Huhtala ja Ville Toivanen möyhivät multaa hyötykasviviljelijöinä Helsingin Kalasatamassa kesän 2010 ja kertovat Fifin blogissa havaintojaan kasvimaalta.

Se on alkanut. Kun kaikki tarvittava oli saapunut satamaan, kokoonnuimme sunnuntaina talkoisiin. Kuormalavat ruotuun, säkit niiden päälle ja multaa täyteen! En ollut ehtinyt hankkimaan kaikkia haluamiani taimia joten en tuolloin vielä laittanut multiin mitään, mutta aika moni maatilkku kylvettiin ja istutettiin jo täyteen. Vinkkejä ja mielipiteitä sekä kyseltiin että jaeltiin, mutta keskittyminen suuntautui paljolti omaan suoritukseen, sillä mullan kärräämisessä oli kaikille urakkaa.

mainos

Neliömetrin säkki oli luonnossa pienempi kuin haaveissa, joissa suunnittelin mahduttavani niihin eto valikoiman kaikkea juureksista pensaisiin.

Edellisöinen sade oli kastellut mullan sopivan raskaaksi.

Säkkiplantaasimme on verrattain kaukana autokaistoista, mutta ainahan se maalaispoikaa mietityttää että mitä kaikkea kaupungissa kasvatettuihin syötäviin voi kertyä. En ollut ainoa, vaan postituslistallamme udeltiin samaa ja kysymykseen saatiin luottamusta herättävä vastaus:

”Maaperässä olevat saasteet ovat aina isompi ongelma kuin ilmansaasteet. Koska Kalasatamassa multa on tuotu muualta, ongelmia sen suhteen ei pitäisi olla. Viime vuonna samassa maa-aineksessa kasvatetut kasvikset testattiin Metrolabissa, eikä raskasmetallipitoisuuksia tai muutakaan ongelmallista löytynyt.”

Kliinisissä testeissä puhtaaksi todettu! Mahdolliset ilmansaasteet eivät imeydy juureksiin vaan jäävät korkeintaan pölyksi pinnalle, joten niistä pääsee eroon pesemällä. Lisäksi plantaasimme on meren rannassa jossa ilma ei seiso paikoillaan eikä laskeumien luulisi leijuvan peittona alas.

Kumppareita ei tarvita, mutta muutoin käytössä on perinteiset puutarhatyökalut.

Nää on mun! Tiistai-iltana sain kasvit maahan ja nyt alkaa huolenpito sekä jännityksensekainen odotus.

Tiistaina kurvailin töiden jälkeen satamaan mukanani pinaattia, varsiselleriä, kesäkurpitsaa, härkäpapuja, mansikkaa ja lipstikkaa. Juu juu, taimina eikä ruokana.

Alueella on päivisin käynnissä maansiirto- ja kaiketi muitakin töitä, mutta virka-ajan jälkeen kyseinen asfalttiplatta kykenee olemaan yllättävän rauhoittava ympäristö. Kun vieressä on meri, korvissa kuuluu tuulen humina, aurinko paistaa, paikalla on juttuseuraa ja kädet ovat mullassa, niin aika hidastuu eikä pois ole kiirettä.