Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Mirka Kartano
Tulen tuhoama Marysville on viettänyt surullisen vuoden.
Australian puskapalot pyyhkivät kartalta kokonaisia asuinalueita, kuten Marysvillen. Vuosi palojen jälkeen elämä Victorian pikkukylässä ei ole palannut entiselleen. Aamukymmeneltä, auringon porottaessa jo kuumuuttaan, Marysvillen kylän keskusta huokuu hiljaisuutta. Ostan pahvikupin teetä naiselta, joka pyörittää kahvilaa pakettiauton takaosassa. Istumapaikkojen puuttuessa, tarjolla on vain take awaytä. Vuosi sitten auton tilalla oli kahvila ja sen vieressä kuuluisa karkkikauppa. Victorialaiset matkasivat kauniiseen Marysvilleen viikonlopun viettoon ja viereiselle Lake Mountain -vuorille hiihtämään. Nyt kaduilla ei näy yhtään matkailijaa.
Yksinäinen aidanpätkä Marysvillen kylänraitilla muistuttaa puskapaloista. Takana pilkottaa vastikään rakennettu ruokakauppa.
Olen tullut Victorian maaseudulle juhlimaan ystäväni häitä. Maisema on kaukana idyllisestä hääkohteesta, jona Marysville parin vuoden takaisessa matkaoppaassa kuvataan. Ystävälleni Marysville on kuitenkin koti. Paikka, jonne suku on aina kokoontunut juhlimaan ihmiselämän merkkipäiviä. Surullisen vuoden jälkeen häät tässä pienessä, mutta tiiviissä yhteisössä saavat lähes symbolisen merkityksen. Uuden alkua on odotettu. On kulunut lähes vuosi siitä, kun Victorian puskapalot veivät Marysvillen mennessään. Black Saturday, Australian historian suurin luonnonkatastrofi, jätti jälkeensä 173 kuollutta, 414 loukkaantunutta sekä mittavat aineelliset vahingot. Tuli vei mukanaan viidenneksen kylän asukkaista ja lähes kaikki asuintalot ja kaupat. Keskustassa ainoastaan motelli, leipomo ja pubi selvisivät tulenlieskojen alta. Pubin pitäjä on kertonut edellisiltana, kuinka tulipallo syöksyi vanhan englantilaistyylisen ravintolan katon yli, jättäen rakennuksen vain vähäisille vaurioille. Edellispäivänä olen vieraillut sulhasen perhetutuilla, joiden kotitalo kuuluu muutaman palosta selvinneen rakennuksen joukkoon. Kahvitteluiden jälkeen kävelen pihalla etsien palojälkiä. Kaikkialla on kuitenkin vehreää: kukat kukkivat, nurmikko vihertää ja puut hengittävät elämää. Perheen äiti esittelee ylpeänä taimitarhaansa ja kirjavaa kukkamertaan, kunnes portille saavuttaessa tunnelma muuttuu vaitonaisemmaksi.
”Tähän se tuli sitten pysähtyi”, nainen toteaa osoittaen hiljaisena puuportin vieressä kököttävään, hiilenmustaan puunrunkoon. Aidan toisella puolella kasvillisuus on osittain kuollutta. Hääpuheissa puhutaan yhteisöllisyydestä ja perheen merkityksestä. Puskapaloja ei mainita, mutta vuoden takainen tragedia on koko juhlan ajan läsnä. Yhteisöllisyys on pitänyt Marysvillen hengissä ja jälleenrakennus tuntuu kaikkien yhteiseltä asialta. Pubin vieraskirjan perusteella turistit ovat pikku hiljaa palaamassa alueelle. Jos ei vielä Marysvillen vanhan vetovoiman vuoksi, niin ainakin antamaan kyläyhteisölle tukensa. Black Saturday -puskapalojen vuosipäivää vietetään 7. helmikuuta.
