Amerikan malliin

Henkilökohtaista

Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.

Teksti Hanna Kuusela

Mitä luin tänään: Katselukorkeudelle aseteltuja kirjoja

Muutama vuosi sitten sain joululahjaksi Tolstoin Sodan ja rauhan. Kirjan sisällä oli suklaakonvehteja. Mahtavaa! Suklaa on hyvää, enkä ollutkaan nähnyt valekirjoja sitten lapsuuden huonekalukauppareissujen. Olo oli nostalginen. Ennenhän huonekalukaupat olivat täynnä kirjahyllyjä, jotka taas olivat täynnä pahvisia kirjaimitaatioita.

Valekirjojen tähtihetket elettiin 1920- ja 1930-lukujen Amerikassa. Kirjahyllyistä oli tullut keskiluokkaisten kotien muoti-ilmiö. Osittain syynä oli ollut kustannusalan rahoittama julkisuuskampanja, joka kannusti rakentamaan koteihin kiinteitä kirjahyllyjä. Tarkoituksena oli saada kirjamyynti nousuun, sillä pitihän kirjahyllyt toki täyttää. Kustantamot sahasivat kuitenkin omaa oksaansa: kun hyllyt oli rakennettu, eivätkä rahat tai kiinnostus enää riittäneet kirjoihin, ostettiin usein valekirjoja.

Missä sitten ovat nykypäivän valekirjat?

Huonekalukaupoissa ne on korvattu designesineillä ja niiden kopioilla. Kodeissakaan niitä ei tarvita, kun antikvariaatit, pokkarikustantamot ja kuolinpesät puskevat klassikoita koko kansalle, ja kustantajat makuloivat myymättä jääviä painoksia. Useimmilla lojuu perinnöksi saatuja 30-osaisia tietosanakirjasarjoja ja kirjakerhokokoelmia kellarissa. Usein kirjat ovat yksinkertaisesti halvempia kuin niiden imitaatiot.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö valekirjojen henki eläisi yhä.

Osallistuin kerran kiihkeän keskusteluun siitä, mikä kertoo eniten ihmisen luonteesta: kodin kirjahylly, levyhylly vai elokuvahylly? Useimmat vastasivat kirjahylly – levy- ja elokuvakokoelmat ovat liian sattumanvaraisia, kun taas kirjat ovat sielun peili. Hellyttävää, ajattelin. Ihan kuin kirjaostoksiamme ja kirjojen asetteluamme ohjaisivat todelliset lukuhalumme.

Vai miltä tuntuu, kun kaverisi on tullut uuteen kotiisi ja marssinut ensimmäisenä kirjahyllyllesi? Kiitätkö silloin onneasi siitä, että satuit juuri eilen laittamaan ranskalaiset modernistit katselukorkeudelle? Samalla rivillä lienevät myös ne kirjat, joita et ole lukenut. Lukemasi pokkarit taas löytyvät takarivistä tai alahyllyiltä. Keskiluokkainen makusi pitää.

Kommentoi Facebookissa
Hanna Kuusela

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu