Aikamme sankareita

Teksti Veli Itäläinen

Hyvään tsaariin uskova rehti kriitikko päätyy linnaan tai lipittämään poloniumteetä.

Poliisiväkivalta ja -mielivalta Venäjällä on niin helppo aihe, että siitä voin kirjottaa loputtomasti sitten kun en mitään muita aiheita enää keksi. Esimerkiksi tästä Venäjän Esquire-lehden julkaisemasta kalenterista löytyy uutisia poliisin mielivallasta, rötöksistä ja väkivallasta vuoden 2009 jokaiselle päivälle huhtikuusta joulukuun loppuun.

Paha poliisi on siis loppuun kaluttu aihe, melko samanlainen joka puolella maailmaa, ja kaikilla on käsitys siitä mitä se tarkoittaa. Entäs sitten hyvä poliisi? Siinä missä paha poliisi on yleismaailmallinen ilmiö, hyvä poliisi on jotain nimen omaan Venäjälle ominaista, ilmiö jolla on pitkä historia ja jota aiemmin ehdin jo sivuta täällä.

Uusin kierros alkoi viides marraskuuta, kun majuri (Venäjän miliisi- eli poliisivoimissa hierarkia menee sotilasarvoja vastaavien nimitysten mukaan) Aleksei Dymovski Novorossiskista julkaisi kaksi Putinille osoitettua videovetoomusta sivullaan, josta ne pian päätyivät Youtubeen: 1, 2. Yksistään siellä ensimmäisen vetoomuksen on katsonut jo yli 800 000 ihmistä.

Vetoomuksissaan Dymovski kertoo surkeasta korruptioon kannustavasta 14 000 ruplan (noin 340 euron) peruspalkasta, siitä miten hän sai ylennyksen luvattuaan järjestävänsä syyttömän miehen vankilaan, ja niin sanotusta ”keppijärjestelmästä”, jossa poliisin tuottavuus määritellään selvitettyjen rikoksen määrän perusteella, mikä lisää paineita tehtailla väärennettyjä tapauksia.

”Keppijärjestelmä” (suomeksi arvatenkin ”kannustinjärjestelmä”) on varmasti yksi keskeisimmistä Venäjän poliisin mädännäisyyden syistä, ja muistutus siitä että Venäjän ongelma ei ole niinkään kykenemättömyys kapitalismin omaksumiseen, vaan se että kapitalismi on jo omaksuttu vähän liiankin hyvin. Kannustinjärjestelmät ja tuottavuuden mittaaminen rahassa on jo aikaa sitten viety kaikkialle, ja sekä syyllisyyden että syyttömyyden voi ostaa selvällä rahalla. Tosin keppijärjestelmä oli käytössä jo valtiokapitalismin (ts. Neuvostoliiton) aikana. Idea kaiken arvottamisesta kvantitatiivisten kriteerien avulla taitaakin olla yksi monista Neuvostoliiton lahjoista kapitalismille (muita mm. panos-tuotos-analyysi ja lineaarinen optimointi yleensäkin).

Dymovski aloitti uuden muoti-ilmiön, jossa jäykkäkasvoiset nuoret ja vanhat miehet uniformuissaan tuijottavat web-kameraan ja vetoavat toinen toisiinsa, kansalaisiin, pääministeriin ja pääesikuntaan. Näitä videoita, joissa esiintyvät niin liikennepoliisit kuin laivastoupseerit ja erikoisjoukkojen sotilaatkin, voi katsoa esimerkiksi tällä Dymovskin tukijoiden sivustolla.

Miestä itseään vastaan nostettiin alunperin syyte kunnianloukkauksesta, mutta koska se ei ole vielä syy heittää ketään vankilaan, joulukuussa lisättiin syyte kiristämisestä ja tammikuun 22. päivästä alkaen Dymovski onkin istunut Krasnodarin tutkintavankilassa. Hän tulee istumaan siellä vielä hyvän aikaa.

Dymovski siis jatkoi pitkää järjestelmän sisältä tulevien kriitikoiden perinnettä – hän päätyi vankilaan. Silti hänellä tulee vielä riittämään seuraajia. Vuodesta toiseen nämä ihmiset, joiden työnsä puolesta pitäisi tietää erinomaisen hyvin kuinka turhaa hyvään tsaariin (eli presidenttiin ja pääministeriin) vetoaminen yleensä on, kuitenkin vetoavat ja useammin kuin harvemmin he maksavat siitä terveydellään, vapaudellaan tai vähintäänkin kunniallaan.

Joku heistä saa kotimaassaankin vallanpitäjien tunnustuksen, mutta joku toinen päätyy kaukomaille juomaan poloniumilla maustettua teetä. Tätä naiviutta, uskoa siihen että riittää kun sanottava päätyy hyvän tsaarin korviin, ei voi kuin ihailla, vaikka se onkin vain vuosisatojen aikaisten perinteiden uusin reinkarnaatio.

Kommentoi Facebookissa
Eläinpoliittinen vaalikone
Migration Comics