Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kristiina Koivunen
Kalarin asuntola täyttyy nuorista kurdinaisista. Käytävällä tulee vastaan kuuluisuus.
Hiljaiset illat ja autiot käytävät ovat enää vain muisto opiskelija-asuntolassa Kalarissa. Opetus alkoi lokakuun toisella viikolla ja kampus Bardesurin kaupunginosassa täyttyi opiskelijoista.
Kurdistanin aluehallitus on päättänyt, että kaikilla nuorilla on mahdollisuus suorittaa nelivuotinen yliopistokoulutus. Väestön koulutustasoa halutaan nostaa. Kaikki tietävät, että suuri osa valmistuneista nuorista ei koskaan saa oman alansa työpaikkaa. Monet naiset päätyvät kotiäideiksi. Opiskeluaika ovat heidän vapaat vuotensa, joista he ovat päättäneet nauttia.
Pohjois-Irakissa kaikki ihmiset asuvat omakotitaloissa, myös miljoonakaupungeissa Erbilissä ja Kirkukissa. Jokaisessa kaupungissa on kuitenkin kaksi suurta taloa: tyttöjen ja poikien opiskelija-asuntolat. Ne näyttävät kaikki valmistetun samassa elementtitehtaassa. Kalarin opiskelija-asuntolat ovat kuusikerroksisia.
Kalarin ilmanlaadussa ei ole kehumisen varaa. Rakennustyöt pöllyttävät hiekkaa kuusikerroksisen asuntolan ympärillä.
Vain harva opiskelijatyttö käyttää iltaisin aikaa lukemiseen. Mutta jokaisessa huoneessa on meikkejä pienen kemikalion verran. Luomiväripaleteissa on sadan värin valikoima. Iltaisin hennataan hiuksia, nypitään kulmakarvoja, tehdään kasvonaamioita ja sovitetaan vaatteita seuraavaa päivää varten. Kurdistanissa keskustellaan siitä, pitäisikö yliopistoissa käyttää koulupukua, että vaatteet eivät veisi liikaa opiskelijoiden huomiota.
Eräänä iltapäivänä en ole uskoa korviani, kun käytävältä kuuluu miesten ääniä. Miehiltä on nimittäin pääsy kielletty asuntolaan. Vielä hämmästyneempi olen kun tytät sanovat, että Irakin presidentin vaimo Hero Talabani on yllätysvierailulla asuntolassa. Hänen henkivartijansa on mies, ja paikalla on myös tiedekunnan dekaani.
Rouva Talabani saa realistisen kuvan asumisen tasosta. Asuntola on auttamattoman pieni jo pari vuotta valmistumisensa jälkeen, kolmen hengen huoneisiin on majoitettu kuusi tai seitsemän tyttöä. Kaasu on loppunut ja tytöt keittelevät illallista käytävillä pienillä kerosiinikeittimillä, joilla kurdit yleensä tekevät teetä ollessaan piknikillä.
Hero Talabani (oik) poseerasi kirjoittajan kanssa.
Irakin nykyinen presidentti Jalal Talabani on kurdi. Hän taisteli sissinä Saddam Husseinia vastaan yli kaksikymmenta vuotta. Hänen vaimonsa Hero osallistui myäs taisteluun, lapset lähetettiin ulkomaille. Hero Talabani on edelleen yhtä aktiivinen kuin silloin kun kurdipolitiikkaa tehtiin Kurdistanin vuorilla eikä Bagdadin presidentin palatsissa. Sen sijaan Kurdistanin autonomisen alueen presidentin Masoud Barzanin vaimo ei ole koskaan julkisuudessa, ei edes edustustilaisuuksissa miehensä rinnalla. Kukaan ei tiedä edes hänen nimeään.
Irakissa ihmiset kiinnittävät valtavasti huomiota ulkonäköönsä, naiset eivät astu ilman meikkiä kotinsa ulko-ovesta. Yleensä sekä miehet että naiset värjäävät harmaat hiukset mustiksi ja pukeutuvat muodollisesti. Hero Talabani on toista maata. Hänellä on pitkät harmaat hiukset, eikä hän käytä koskaan huivia. Kalarissa köydessään Hero Talabani oli pukeutunut farkkuihin ja arkiseen tunikaan.
Eräänä iltana käyn tapaamassa paikallista puoluejohtajaa. Hänen autonkuljettajansa hakee minut puoli kuudelta. Tyttöjen on tultava asuntolaan viideltä. Kalarissa kiinnitetään paljon huomiota turvallisuuteen. Ennen kuin asuntolan turvamies päästää minut lähtemään minun on soitettava asuntolan johtajalle ja kerrottava missä ja kenen kanssa olen. Kalarista on 20 km Kurdistanin autonomisen alueen ja arabien hallitseman Irakin rajalle. Sen toisella puolella toimii Ansar al-Sunna terroristijärjestä.
”Et saa mennä koskaan tuntemattomien kyytiin”, minua neuvotaan. ”He voivat myydä sinut terroristeille.”
Tapaamisen jälkeen kaksi siviilipukuista sotilasta tuo minut takaisin asuntolaan. Kuskilla on pistooli vieressään auton istuimella. Yleensä täällä pidetään aseita auton hansikaslokerossa, eikä näkyvillä.
Rakennustyöt jatkuvat kampuksella, silla kaikki yliopiston kymmenen laitosta siirretään sinne. Toistaiseksi siellä on vain englannin, kurdin ja psykologian laitokset. Hiekka pälyää, kun suuret koneet tasoittavat maata ja asukkaat yskivät jatkuvasti.
