Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Siru Valleala
Jos vainoat tai kähmit Japanissa, teet yhtä maan suosituimmista rikollisista puuhista.
Marraskuussa uutisissa toistuvasti näkyi nuoren miehen naamataulu. Hän on murhaaja, Tatsuya Ichihashi, joka viimein saatiin pidätettyä Japanin ulkomaalaisyhteisöjä kohahduttavasta rikoksesta.
2,5 vuotta sitten nuori brittiopettaja Lindsay Ann Hawker tapettiin julmasti omaan kotiinsa. Itse asiassa uutisissa on näkynyt nyt kaksi nuoren miehen naamataulua: toinen ennen ja toinen jälkeen murhaajalle suoritetun kirurgisen kasvoleikkauksen! Pidätys tapahtui juurikin plastiikkakirurgin vihjeen ansiosta. Miehen kasvoissa oli muun muassa muotoiltu kulmakarvojen ja silmäluomien kaarevuus sekä huulien muoto uudella tavalla. Sormenjäljet kuitenkin täsmäsivät jo pitkään etsittyyn epäiltyyn.
Kaiken tämän väliajan mies oli elänyt uutta karkulaisen elämää uudessa kaupungissa. Poliisit jo epäilivät tappajan surmanneen itsensä jossakin syrjässä.
Surullinen tapahtumaketju lähti liikkeelle vuonna 2007, kun 22-vuotias Lindsay tapasi junassa Ichihashin, joka tahtoi tavata uudelleen. Lindsay lupasi opettaa miehelle englantia. Kielitunnin jälkeen Lindsay piipahti miehen asunnossa taksin odottaessa ulkona. Ichihashi oli myös käynyt aiemmin hänen asunnossaan, joten ilmeisesti Lindsay oli ehtinyt vakuuttua tämän vilpittömyydestä. Sinisilmäisyys kostautui, taksi ajoi pois ilman kyytiläistä, ja Lindsay katosi. Kämppäkavereiden ilmoituksen myötä poliisi kävi tarkastamassa Ichihashin asunnon. Tämä pakeni paikalta paljain jaloin – ja lopputulos on vasta nyt ratkennut.
Ichihashi ei ollut varsinainen stalkkeri, mutta samankaltaiset murhat eivät ole Japanissa tavattomia. Ja usein ne ovat kyttääjien suorittamia. Japani on yksi maista, joissa on eniten epämiellyttävää yksityiselle reviirille tunkeutumista, seuraamista ja suoranaista vainoamista.
Stalkkeriuhka ei kohdistu tietenkään vain ulkomaalaisiin. Elokuussa 21-vuotiasta tokiolaisnaista ja tämän isoäitiä puukotettiin heidän kodissaan kuolettavasti. Syyllinen oli 41-vuotias mies, joka oli käynyt 21-vuotiaan työpaikalla hoidossa. Nuori nainen teki Akihabarassa korvanpuhdistushoitoja, joita on sittemmin kritisoitu arveluttaviksi. Hoidossa käy tavallisesti vain miehiä, ja tehtävänä on hieroa korvalehtiä, puhdistaa korvat ja suorittaa päähieronta miehen pää hoitajan sylissä. Uhri oli ammatissaan erityisen suosittu, ja murhaaja itse kävi hänen hoidossaan lähes viikoittain tuhlaten hoitolaan kokonaisen omaisuuden. Lopulta mies pyysi uhriaan tyttöystäväkseen ja tämän kieltäydyttyä alkoi seurata tyttöä kotiin. Miehestä tuli stalkkeri.
Japanilaisten ystävieni kanssa keskustellessani monille stalkkerius on tuttua. Yhtä tuttua kuin chikan, miesten suorittama kähmiminen täydessä junassa. Japanin junayhtiöt nousivat chikania vastaan, kun ilmeni, että jopa 80 prosenttia yläasteikäisistä Tokiossa oli joskus kokenut salavihkaista kourimista junassa. Osassa junista esimerkiksi on ruuhka-aikaan pelkästään naisille sallittuja junavaunuja. Miehetkin joutuvat toisinaan kähmintäkohteiksi, jolloin tekoa kutsutaan termillä chijo.
Olipa kyseessä chikan tai chijo, on todennäköisempää pettyä Japanin oikeuslaitokseen kuin saada kähmijät vastuuseen teoistaan. Siitäkin huolimatta, että esimerkiksi vuonna 2007 kähmimisestä ja koskettelusta tuomittiin 2000 henkilöä. Viime aikoina on alettu kiinnittää suurempaa huomiota tähän sosiaaliseen kosketusdilemmaan ja alettu vaatia kovempia tuomioita. Toisaalta on myös vaadittu miehille omia vaunuja siksi, ettei syyttömiä turhaan tuomittaisi. Joskus kun voi olla vaikeaa asettaa kätensä oikein täpötäydessä junassa…
Ulkomaalaisillekin chikan on tuttu juttu. Itse olen välttynyt kouraisuilta, mutta ainakin muutama ystävä on kokenut junaiskijän. Onneksi kukaan ei ole kokenut stalkkeria, toisin kuin Tokiossa asuvien länsimaalaisnaisten keskustelupalstojen useat uhrit. Eräs kanadalainen nainen kertoo neljän tuttavansa joutuneen toistamiseen tuntemattoman miehen seuraamaksi. Kaikissa tapauksissa yhteistä kuulemma oli se, ettei poliisi tehnyt mitään, eikä kahdessa tapauksista edes kirjannut raporttia ylös. Yhdessä tapauksessa nuori englanninopettaja katsoi paremmaksi muuttaa kokonaan Japanista pois ennemmin kuin jäädä odottamaan stalkkerinsa seuraavaa iskua.
Lindsay Ann Hawkerin tapauksessa aktiiviset vanhemmat pitivät huolen siitä, ettei murhatutkimuksia keskeytetty. Poliisin apuun ei kuitenkaan aina ole luottamista.
Toisinaan myös virkavalta päätyy itse uutisotsikoihin – stalkkereina! Eräs toyamalainen poliisimies pidätettiin, kun hän pihisteli naiskollegansa alusvaatteita pukuhuoneesta ja työmatkoilla junan yövaunussa. Kesken kaiken junassa herännyt nainen jahtasi poliisimiestä pitkin junaa saaden tämän lopulta nalkkiin. Mies väitti poliiseille olevansa osa-aikainen kassamyyjä, eikä suinkaan itse lainvartija, mutta paksu valhe selvisi pian henkilöpapereista. Toisessa tapauksessa taas poliisi seurasi naapurin perheenäitiä iltaisin työpäivän jälkeen. Rentoutumiskeinonsa kullakin.
Onneksi stalkkereita vastaan on yksi, poliisejakin parempi keino. Voit hankkia kotiisi japanilaisen onnenkissan, Maneki Nekon, mustan värisenä! Musta Maneki Neko kuulemma suojaa selustasi, jos stalkkeri vaanii pimeällä pihamaalla.
