Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Tuuli Hakulinen
Pietarin yleiset banjat ovat uhanalaisia.
Vilkkaalla Chkalovski-kadulla pienellä jakkaralla istuu iäkkäämpi nainen ja kauppaa kuivatettuja saunavihtoja. ”Sauna ilman vihtaa on kuin kukkapenkki ilman kukkia”, toteaa vanha venäläinen sananparsikin. Saunalla, eli banjalla, on Venäjällä vähintään yhtä vahvat perinteet kuin Suomessa.
Banja on aina ollut luonnollinen osa Pietarin kaupunkikulttuuria. Suurin osa nykyisistä keskustan banjoista on rakennettu yli 100 vuotta sitten, 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Ulospäin 1940-luvulla rakennettu Chkalovskajan saunarakennus vaikuttaa hieman repsahtaneelta. Julkisten saunojen peruskorjaus ei kuulu Pietarin kaupungin rakennussuunnitelmiin, vaan saunatiloja korjaillaan sitä mukaa kun jotain, esimerkiksi ovi, hajoaa käsiin. Toisaalta hinnatkin ovat edullisella tasolla: naisten yleisellä osastolla saunominen maksaa 35 ruplaa (noin 1 euron), alennuspäivänä kerran viikossa vain 10 ruplaa (noin 20 senttiä).
Toisen kerroksen kakkosluokan yleinen naistensaunaosasto on täynnä. ”Tilaa vain sviitissä”, huikkaa saunaemäntä Tatjana Viktorovna oven raosta vitsikkäästi. Sviitti tarkoittaa siivouskomerosta kunnostettua ylimääräistä pukuhuonetta, jossa on vanhat naulakot ja muutamia muovituoleja. Sekin on kovassa käytössä: viikonloppuisin Chkalovskin banjaan saattaa joutua jonottamaan useita tunteja.
Yleisessä saunassa pietarilaiset naiset riisuvat pois ulkoasunsa, joka yleensä myös osoittaa heidän sosiaalisen statuksensa jyrkkien tuloerojen jakamassa yhteiskunnassa. Banjassa kaikki ovat samassa asemassa. Solakoita, ilman rusketusrajoja ruskettuneita nuoria naisia ja yli satakiloisia tomeria tätejä yhdistää yhteinen intohimo. Sauna-aika on 1,5 tuntia, mikä ei useimmille saunojille riitä, ja ylimääräisistä minuuteista maksetaan saunan jälkeen symbolinen korvaus Tatjana Viktorovalle.
Pukuhuoneessa kaupungin toiselta laidalta asti saunaan matkustanut nainen innostuu soimaamaan Pietarin kaupunginjohtajaa Valentina Matvienkoa. Oman alueen yleiset saunat on suljettu yksi toisensa jälkeen, nykyään lähellä pääsee vain kalliisiin yksityisiin saunoihin. Yleiseen saunaan – ja kunnon löylyihin – pitää matkustaa lähes tunti. Kritiikkiin on helppo yhtyä: myöskin Petrogradskajan alueella on kolmesta yleisestä saunasta on Matvienkon kaudella suljettu kaksi, ja Chkalovskajan banjan sulkemisestakin kulkee jo huhuja saunojien keskuudessa.
Näin siitäkin huolimatta, että keskustan alueella on edelleen tavallista, ettei asunnoissa ole kylpyhuoneita. Tsaarin aikaisista keskustan valtavista asunnoista muodostettiin Neuvostoliiton myötä yhteisasuntoja eli kommunalkkoja, jossa jokaisella perheellä on oma huone, mutta yleiset tilat eli keittiö ja WC ovat yhteiset. Suihkua ja kylpyhuonetta ei usein ole ollenkaan, tai se on voitu lisätä huoneistoon jälkeenpäin mitä mielenkiintoisimmalla tavalla: esimerkiksi asentamalla amme yhteiskeittiön nurkkaan ja eristämällä se verholla. Petrogradskajan aluella kommunalkka-tyylisiä asuntoja on edelleen noin puolet kaikista asunnoista, ja niissä asuu yhteensä noin 300 000 asukasta.
Pietarin kaupungin tiivistysrakennuspolitiikka ei jätä tilaa voittoa tuottamattomille yleisille saunoille. Huonossa kunnossa olevat vanhat saunarakennukset saavat väistyä ja arvokkaille tonteille rakennetaan elitistisiä asuinalueita ja kauppa- ja vapaa-ajan keskuksia. Yksityisiä saunoja porealtaineen, biljardisaleineen ja muine oheispalveluineen avataan kaupunkiin sen sijaan tasaisella tahdilla, mutta niissä hinnat ovan monikymmenkertaiset verrattuna yleiseen saunaan. Yksityissaunoja käytetäänkin lähinnä yksityistilaisuuksien, kuten erilaisten juhlien viettämiseen.
Saunan lauteilla politiikasta puhuminen vaimenee. Lauteilla istuu kymmenkunta naista pipot päässä ja vihdat kädessä, valmiina saunomaan. Saunamestareina toimii kolmen huopahattuisen naisen konkariporukka: lauteet on juuri pesty, seinät kostutettu, ja nyt heitetään löylyä pienissä erissä valtavan kiukaan sisälle. Taikauskon mukaan löylyä pitää aina heittää pariton määrä kauhallisia – oli se sitten 7, 15 tai vaikka 27 kauhallista, kuten tällä kertaa, valistaa yksi saunamestareista. Joskus temperamenttisten saunojien kesken tulee sanaharkkaa, kun samassa löylyhuoneessa jokainen tietää varmasti, mikä on oikea tapa heittää löylyä ja saunoa. Onnistuneista ja todella kovista löylyistä kiitolliset saunojat taas antavan avoimesti palautetta saunamestareille.
Venäläisen banjan ja suomalaisen saunan ero on suomalaisesta näkökulmasta lähinnä kiukaassa: banjassa kiuaskivet ovat kiukaan sisällä, ja löylyä heitetään kiville pienestä aukosta. Tuloksena on tasaisen pehmeät löylyt, kun vesihöyry levittäytyy pikkuhiljaa ympäri saunaa. Kostean venäläisen banjan vastapainoksi käsite ”suomalainen sauna” tarkoittaa venäjällä kuivaa saunaa, jossa löylyä ei ylipäätään heitetä ollenkaan. Ei edes, vaikka kertoisi, että oikeasti Suomessakin kyllä on tapana heittää löylyä.
”Jos haluat löylyä, mene banjaan, tämä on suomalainen sauna”, valistaa kuumuudessa kärvistelevä ammattimaista saunomistaitoa osoittava nainen.
Kunnon löylyjen ja jääkylmän suihkun jälkeen punaisia naisia makaa pukuhuoneen käytävien penkeillä. Tatjana Viktorovalta saa ostaa teetä ja viiden ruplan (noin kymmenen sentin) lisämaksusta punnita itsensä vanhanaikaisella vaa’alla. Tunnelma on rentoutunut. Pukuhuoneessa istuvat naiset ovat vaihtaneet puheenaihetta: politiikan sijaan he keskustelevat kasvonaamioista. Seuraavalla saunareissulla aiotaan kokeilla savi-hunaja-smetana –naamion parantavaa vaikutusta. Luonnon antimien parantava vaikutus ei ole venäläisiltä nykyaikaisen lääketieteen myötä unohtunut, vaan perinteisin menetelmin hoidetaan kauneutta ja pidetään terveyttä yllä edelleen. Saunassa suosittuja ovat erilaiset savinaamiot, sekä vanhoista kahvinporoista kerätty kuorimavoide, mikä hierotaan koko kehoon. Löylyveteen lisätään usein aromeja, kuten eukalyptusta, minttua tai pihkaa.
Muutaman tunnin saunottuani pullahdan takaisin vilkkaalle kadulle puhtaana ja tyytyväisenä. En enää ollenkaan eroa muutama tuntia aikaisemmin vastaan tulevista punertavista saunakassia kantaneista naisista. Hymyilen saunavihtoja myyvälle mummolle.
Ensi viikolla ostan varmaan itsekin ihan oman vihdan, mikäli niitä vielä riittää.
