Puhetta jumalasta ja maailmasta

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Satu Taskinen

Gespräche über Gott und die Welt.

Jenni Järventaus Washingtonista kirjoitti maanantain kolumnissaan joukkohysteriasta, typeryydestä ja ravisuttavista dokumenteista. Jatkan samaa.

***

”Jaha, alkaa taas olla neljännes täällä ihmisiä, jotka äänestävät äärioikeistoa. Pitääköhän sitä alkaa harkita pakkaamista?”

”Se johtuu siitä, kun mikään muu puolue ei uskalla puhua ulkomaalaisasioista yhtään mitään.”

”FPÖ:n vaalimainokset on parhaimpia, jos ei ajattele sisältöä. Ne osaa tän kampanjoinnin.”

FPÖ: Abendland In Christenhand.

”Ja ulkomailla taas kirjoitellaan. Mut ei meillä hei oteta hengiltä mustalaisia niin kuin vaikka Unkarissa.”

Die Zeit.

Mainos (teksti jatkuu alla)

”Ai Unkarissa otetaan? Meillä ei enää ole mustalaisia.”

”Vihreet nukkuu vain.”

”Ei ne nuku. Ne riitelee keskenään.”

”Näittekö telkkarissa Alice Schwarzerin, sen saksalaisen feministin? Se oli hyvä.”

ORF: Politik, Islamismus, Porno.

”Niin oli. Se sentään sanoi jotain. Että kuinka asiat näkee. Tämän poliittisen islamin ja naisen aseman ja näin. Että ei se kaikki niin ihanaa ole.”

”Se musliminainen sen sijaan ei vain millään halunnut myöntää, että huivi olisi sille poliittinen merkki.”

”Ei niin halunnutkaan.”

”Sen jälkeen ei voinut uskoa mitään muutakaan, mitä se sanoi.”

”Ei niin voinutkaan.”

”Ja se entinen naisministeri oli kokoajan nukahtamassa. Paitsi välillä sitten yhtäkkiä ilmoitti kesken kaiken, että lapsipornoa ei voi hyväksyä. Ja ettei hän vain ole koskaan kuullut sanaa bondage.”

”Sillä voi olla univaikeus. Mulla on sellainen ystävä, joka vasta eläkepäivillä tajusi ommella tennispallon pyjamaan. Se on ihan diagnosoitu juttu. Ei saa nukuttua, kun kääntyy selälleen eikä henki kulje. Ehkä se sittenkin oli oikeasti kiinnostunut.”

”Se pieni turkkilaisnainen oli hyvä. Se puhui myös asioista niiden oikeilla nimillä.”

”Niin oli. Sen sijaan se itävaltalaisnainen, se lyhyttukkanen, se siitä päivälehdestä ei tajunnut yhtään, missä menee poliittisen ja yksityisen raja. Se jaksoi vain meuhkata, että on olemassa vapaaehtoisia sadomasosubkulttuureja.”

”Meinaat sitä, kun oli puhetta pornosta väkivaltana?”

”Sitä just.”

”Minne sitten menisit, jos lähtisit?”

”Jonnekin, missä ei asiat enää voi huonontua. Pohjois-Koreaan, Irakiin tai näin. Ei tarvitse sitten taas pettyä.”

”Minä menisin jonnekin, missä on kaunista. Kroatiaan. Pieni ravintola pystyyn vain. Islannista saisi nyt talon halvalla. Tai Romaniasta. Bulgariasta myös.”

***

”Kohta alkaa taas se hirvittävä Pisa-mesoaminen. Koulussa menee huonosti ja ulkomaalaisia on luokissa liikaa. Onko sitten ihme, että lapsi ei opi kirjoittamaan tai lukemaan? Kyllä minä miettisin kaksi kertaa, että panisinko lapset tarhaan, kun kolleganikin sanoi, että hän on lastentarharyhmässään ainoa saksankielinen ihminen!”

”Mutta nyt he ovat täällä! Mitä haluat tehdä nyt?”

”En ole ajatellut asiaa. Heitä on liikaa.”

”Alun perin he tulivat tänne, koska heitä pyydettiin.”

”Eivätpä.”

”Kylläpäs. Haettiin isoilla autoilla tänne töihin. Aivan varmasti.”

”No se oli sitten silloin se.”

”Meidän luokalla on kaksi. He ovat reiluja ja antavat panoksen. Ovat niin kuin kaikki. Iloisia ja kivojakin. Ei siinä mitään. Mutta liika on liikaa.”

”Kyse ei pitäisi olla assimilaatiosta vaan integraatiosta.”

”Maahanmuuttajat pitää päästää kouluun ja vaikuttamaan asioihin. Yhteiskoulu tämän repaleisen systeemin sijaan. Kaikki lapset yhteen vain. Kyllä se muuallakin toimii hyvin. Muuten tulee ghettoja. Haluatko tänne samanlaista autonpolttamista kuin Ranskassa?”

”Suurin kouluongelma on se, että yhteiskoululla on huono maine. Joilla on varaa, panevat lapset parempiin, yksityisiin kouluihin tai ainakin lukioon.”

”Missään muualla Euroopassa ei ole tällaista systeemiä kuin täällä.”

”Ja montako Nobelia on Suomessa?”

”Niin niin. Elitismillä on puolensa. Kyllä minä tiedän.”

”Ei sitä pärjää ilman tukiopetusta ja se on kallista. Jos jo 9-vuotiaat tarvitsevat kallista tukiopetusta selvitäkseen luokalta niin entä sitten muut? Ei ole maahanmuuttajilla varaa maksaa tukiopetusta.”

”Eikä ole muuten melkein kellään muullakaan.”

”Mutta kyllä vaan tuhannet kuitenkin maksavat.”

”Voiko joku sanoa, miksi Itävallassa opettajat eivät nauti minkäänlaista arvostusta? Ja miksi heitä on montaa eri kastia?”

”Kysy ennemmin, että mikseivät nykyajan lapset halua oppia lukemaan?”

”Kyllä he haluavat, vika on opettajissa. He eivät halua opettaa. Johan se nähtiin näissä lakkouhissa pari viikkoa sitten. Kaksi tuntia kauemmin pitäisi olla luokassa ja hirveä poru.”

”Se taas johtuu Pisa-tutkimuksista alkaneesta opettajien monta vuotta kestäneestä nöyryytyksestä. Se puhkes nyt.”

”Eikun ne ei ehdi, kun ne antaa illalla tukiopetusta. Niiden palkka on niin huono, niiden pitää tienata lisää.”

”Lapsissa ei ole mitään vikaa. Tukiopetuksessa on kyse siitä, että vanhemmat ovat niin kunnianhimoisia lastensa suhteen.”

”No onneksi tulee ilmainen lastentarha. Oppivat sitten puhumaan kuitenkin. Itävaltalaisetkin lapset.”

”Siitä pitää muuten sitten maksaa sakkoa, jos ei vie viisvuotiasta vähintään neljänä päivänä tarhaan.”

”Ei helkkari!”

”Kyllä kyllä.”

”Täytyy kyllä sanoa, että kun minä siellä pääkaupungissa ajan metrolla yöllä niin kyllä minä usein ajattelen, että onneksi tuossa on kotimaalainen.”

”Vai niin. Kyllä ne hirvittävimmät öykkärit ovat aivan aitoja valkolaisia. Ja eurovaaleihin osallistuu arviolta 21%. Siinä se taas nähdään.”

”Minäkään en mennyt ilmoittautumaan. Se tuntui niin monimutkaiselta. Ja kaikkiin vaaleihin tulee aina vähintään kolme kehotusta. En ottanut ensimmäistä tosissani.”

”Näihin vaaleihin ei tullut.”

”Ei tullut niin.”

”Eikä telkkarissakaan ole yhtään mainosta.”

”Mistäköhän se kertoo?”

”Siitä, että H-C Strache sanoo ’Abendland in Christenhand’ ja yksiin se uppoaa kuin häkä eikä muita kiinnosta.”

”Ja sitä, että nyt on pakko äänestää Suomen ehdokasta.”

”Ei vaaleihin tarvitse ilmoittautua. Sen kun menee sinne vain!”

”Yksi asia minua tässä ulkomaalaisasiassa häiritsee.”

”Mikä?”

”Millä oikeudella kuvittelet, että tämä maailman osa olisi jotenkin yksinoikeudella sinulle varattu? Että voit sanoa jollekin, jolla ei ole rahaa eikä ruokaa, että tänne ei saa tulla? Olisit aivan hyvin voinut syntyä johonkin muuhun paikkaan. Onnesi on yhtä vähän omaa ansiotasi kuin olisi, jos voittaisit lotossa.”

”Puhut kuin pappi.”

”Paitsi, että lotossa on pakko täyttää kuponki. Nyt sen tekivät vanhempasi puolestasi.”

”Ulkomaalaisia on selvästi liikaa. Heitä ei ole tänne pyydetty. He varastavat itävaltalaisilta kotimaan.”

”Onpas. Ja muutenkin. He ovat täällä nyt. Pitäisikö heidät kaasuttaa? Oletko nähnyt sen elokuvan Let’s Make Money? Sen, missä näytetään, miten epäreilusti länsimaat on riistäneet toisia ja nyt sitten homma tulee räjähtämään käsiin aivan täysillä.”

”Se on sen saman tekijän, joka teki sen We feed the World. Tosi ykä.”

(Hermostunutta naurua.)

”Juu, Michael Hanekekin puhui tästä pohjois-etelä-konfliktista toissa päivänä radiossa. Että kovin reilua ei jakaminen ole. Ja että se tulee olemaan vuosisadan teema.”

”Sillä on taas uusi filmi menossa Cannesiin. Mutta se on aina niin negatiivinen ja pelottava.”

”No se puhuu pelosta. Että kuinka me elämme pelon yhteiskunnassa. Niin kuin nyt vaikka muutoksen pelko ja kaiken vieraan pelko. Että se on ja ohjaa.”

”Sinänsä aika ihme, kun just saatiin tilastot siitä, että Wien on maailman paras kaupunki asua. Että mistäköhän ihmiset sitten oikein hermostuu?”

”En minä mieti, mitä heidän kanssaan pitäisi nyt tehdä. Heitä on liikaa.”

”Keitä heitä?”

Kommentoi Facebookissa
satu taskinen

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kiva, että haluat kommentoida artikkeleita. Muista kuitenkin hyvät käytöstavat ja se, että olet itse vastuussa kirjoituksestasi.