Muodin kiehuva kehto

Teksti Siru Valleala

Fifi goes Tokyo summer fashion!

Tokioon on saapunut intiaanikesä. Se saapuu joka vuosi, vääjäämättömine helteineen, jotka kosteudellaan tukahduttavat normaalin aivotoiminnan. Suomalainen on pulassa: mitä pukea päälle, kun ihan kaikki tuntuu aivan liialta ja aivan liian kuumalta?

Vaikka uutisissa näytetään hellettä huokailevia japanilaisia, päällimmäisin kuva katua tallaavista japanittarista on freesi, puhdas ja tuoksuva. Hikeä puskevia punakkanaamoja ei näy kuin turistiosastolla. Siellä näkyy myös valtaosa miesten sortseista ja sandaaleista. Japanilaiset miehet pukeutuvat yhä pitkiin housuihin ja kävelykenkiin nuorisoa kenties lukuunottamatta.

Olen alkanut laskea japanilaisten naisten paljaita olkapäitä. Tämä siksi, että niitä ei näy kuin harvoin. Trendi tuntuu olevan kerrosteinen pukeutuminen. Alle T-paita, päälle naruolkaiminen mekko, sen päälle liehuva liivi, kaulaan huivi, päähän Michael Jackson -tyylinen hattu. Ja sitten 35 asteen kaupunkiin näyttämään viileän tuoreelta, vastaleikatulta ruusulta.

Vatsaa, lannetta tai rintamusta japanilaistytöt eivät esittele. Eräs tutun tuttu kertoi, että mennessään baariin astetta anteliaammin avautuva toppi päällä, baarimikko oli toistuvasti pyytänyt laittamaan huivin strategisten alueiden peitoksi. Jalkaosastoa tokiottaret sen sijaan näyttelevät häpeilemättä. Talviset karvareunussortsit ovat vaihtuneet karvattomiin versioihin, joista osa paljastaa vesirajan toispuoleisenkin alueen. Tokiolainen ei emmi revitellä reisivarustustaan, olipa aihetta tai ei. Mekko tai mekkopaita ja legginsit lienevät peittävin kesämuoti. Mekkopaita ilman legginsejä on kuitenkin yhtä yleinen.

Kokonaisuuden kruunaavat tietysti korkokengät, joiden kärjet osoittavat yleensä sisäänpäin niin, että koko korko on vääntynyt ilkeän näköisesti sivulle. Kengät ovat usein myös ainakin numeroa liian isot. Mutta yhtä kaikki, korkokengät kopisevat joka puolella – hiekkarantaa myöten! Vastikään kävimme vaeltamassa vuorella, jolla vastaan asteli moderni japanilaisäiti koroillaan huojuen, vauva sylissä – ilman kantoreppua. Isä kulki edellä tupakkaa poltellen.

Tokiota sanotaan muodin mekaksi, mutta varsinaista poikkeavaa muodikkuutta on hieman vaikea huomata. Trendit katumuodissa eivät mittavasti muutu vuosien varrella, ainoastaan vuodenaikojen mukaan. Syyskuussa siirrytään karvasaappaisiin ja karvalakkeihin, vaikka hellettä piisaisi. Keväällä helma lyhenee, vaikka takatalvi iskisi. Kaikilla ”trenditietoisilla” on saman mallin mukainen vaatetus, ja yksittäisiä persoonallisuuksia, henkilöitä, joilla olisi oma, muodikas tyylinsä aina, on hankala erottaa.

Länsimaalaisen silmään japanilainen pukeutuminen näyttää ensi alkuun irrottelevalta, rohkealta ja erilaiselta, kunnes hoksaa pukeutumistyylin orjallisen kaavamaisuuden. Nyt kesällä esimerkiksi ruutukuosi ja printtipaidat ovat pop – ja mitään muuta ei kaupoista oikein löydy. Toisaalta, japanilaiset nuoret myös ovat avoimia ja rohkeita kulloisellekin muodille: itse en kertaakaan kehdannut lykätä päälleni talvella ostamiani karvareunussortseja! Ja kenties voimme vetää kaikesta aiemmasta myös johtopäätöksen: KAIKKI japanilaiset ovat muodikkaita!

Mutta jos haluat olla Tokiossa erilainen ja poikkeava, käytä farkkuja, T-paitaa ja hupparia!

Ja jätä käsivartesi ajelematta.

Todellakin, karvaan on Japanin maalla katsomista. Vaikka bikinirajan ajelusta ei olla kiinnostuneita, kaikesta muusta ihoalueiden karvoituksesta japanilaisnaiset haluavat järjestelmällisesti eroon. Kaupat ovat täynnä erilaisia, omituisen näköisiä karvanpoistovälineitä, ja suuri osa tokiotytöistä ajelee käsivartensa päivittäin. Kosmetologeilla kasvojen trimmaus on hyvin yleistä – eikä se siis tarkoita vain kulmakarvoja, vaan koko naaman nyppimistä.

Eräs kanadalainen tyttö kertoi aiheuttaneensa kauhun hetkiä hoitolassa, jossa ei ennen ollut kohdattu länsimaista karvoitusta. Tai länsimaalaista nenää. Kosmetologi oli ährännyt tunnin pelkkien kulmakarvojen kimpussa ja puhissut, että pitkä nenänne on koko ajan tiellä. Alkuun vain kulmakarvain nyppimispyynnöstä ällistynyt kosmetologi taisi lopulta olla rajoittuneen asiakkaan toiveesta tyytyväinen. Hän oli jopa loppuun kehaissut, että auringonvalo kultaa upeasti poskienne karvoituksen.

Entä sitten kesäinen rusketus? Päivänvarjot ovat rantautuneet Tokion katukuvaan hattujen ohella, ja kaupoista saa aurinkovoiteita lähinnä 35 tai 50 suojakertoimen voimin hyvin pienissä ja kalliissa pakkauksissa. Voimme siis olettaa, että japanilainen ei tahdo ruskettua. Paitsi jos hän seuraa esimerkiksi ganguro-, yamanba- tai gogal-trendejä.

Ganguro-muodissa käytetään kirkasvärisiä minimekkoja ja toppeja, värjätään tukka blondiksi, hopeanväriseksi tai oranssiksi, meikataan valkoisella ja mustalla, kietoudutaan koruihin ja ennen kaikkea rusketutaan niin ruskeaksi kuin ikinä mahdollista. Yamanba ruskettuu vielä hitusen enemmän, ja lisää hiuksiinsa neonväriä ja habitukseensa Hawaii-asennetta. Gogal on myös ruskettunut, mutta panostaa enemmän kalifornia-lookkiin hyvin feminiinisin asuin – jopa avonaisin kaula-aukoin ja paljain vatsoin. Gangurojen joukossa on myös poikia, ja kesän saapumisen Tokiossa voikin päätellä siitä, kun puiston penkillä pötköttää ilman paitaa yliruskea, keltatukkainen nuorimies.

Hyvää, helteistä, rentoa, ruskeaa tai vaaleaa, karvatonta tai karvallista kesää!

Kommentoi Facebookissa
Provinssirock 2019
Vocapeople