Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Siru Valleala
Kuuluisuus voi olla melkein helppoa.
Michael Jackson piti Japania lempimaanaan, toki monien joukossa, mutta myös uniikkina kohteena esimerkiksi siksi, että japanilaiset fanit eivät jätä idoliaan edes heikolla hetkellä. Japanilaiset ovat kuuluja intohimoisesta omistautumisesta ihailemalleen kohteelle, eikä heidän rakkauttaan himmennä yleensä mikään sen jälkeen, kun sydän on kerran menetetty.
Japani oli Jackolle ensimmäinen maa, jonne hän teki vierailun pedofiliaoikeudenkäyntien jälkeen vuonna 2005 – ja sai yhtä ihastuneen ja loppuunmyydyn vastaanoton kuin aina ennenkin.
Edesmenneen popin kuninkaan toinen syy ylistää Japania oli taatusti markkinataloudellinen: fanit Japanin maalla tietävät, kuinka kuluttaa. Itselleni on yhä mysteeri, kuka kaiken kaupoissa olevan krääsän ostaa ja ennen kaikkea – minne tuo kuka sen kaiken varastoi? Eihän pieniin asuntoihin voi mahtua mitään ylimääräistä.
Japanilaiset rakastavat tähtiä. Ulkomaalaisten julkimoiden promoreissuille tavataan keksiä kaikenlaista jännittävää ohjelmaa, usein tv-show’n merkeissä. Häkeltynyt Johnny Depp laitettiin Sweeney Todd -elokuvan puitteissa ajamaan naistoimittajan ”parta”. Avril Lavigne joutui kinkkiseen ”Tunnista oma kappaleesi sekunnin näytteestä” -kisaan. Destiny’s Child repeili kohdatessaan studiossa heitä imitoivan transvestiittikolmikon. Angelina Jolie sekoili sanoissaan, kun haastattelutilassa tekniseltä avustajalta näyttävä koomikko alkoi esitellä asiallisen haastattelun taustalla sekopäisiä pilapiirroksia. Usein tähdet laitetaan maistamaan tv-lähetyksessä jotakin ruokaa, ja sitten innolla odotetaan reaktiota. Heitä pyydetään matkimaan japanin kieltä – ja sitten studioyleisö nauraa räkäisesti. Mutta vilpittömästi.
Toimittajien haastattelukysymykset julkkiksille ovat usein henkilökohtaisia, mutta eivät loukkaavan tungettelevia. Ne ovat joskus hieman hassunkurisia. Esimerkiksi Tokion kansainvälisillä filmifestivaaleilla Kuningattaren sisaren ohjaajalta Justin Chadwickilta kysyttiin, kuka elokuvan historiallisista hahmoista hän itse tahtoisi olla ja menisikö hän mieluummin naimisiin Scarlett Johanssonin vai Natalie Portmanin kanssa. Julianne Moorelta kyseltiin kengännumeroa ja pyydettiin kääntämään takalisto kohti kameraa. Usein tärkeintä toimittajille tuntuu olevan se, onko vieras ennen käynyt Japanissa, mitä japanilaista ruokaa hän on maistanut ja mitä hän osaa sanoa japaniksi.
Fanit lähtevät sankoin joukoin tähtiä vastaan lentokentille ja hotellien edustoille, mutta varovat liiallista häiriötä aiheuttavaa kontaktia. Turvamiesten sääntöjä noudatetaan, jonotus on yleensä maltillista ja järjestelmällistä, eikä toisen – niin tähden kuin vierusfaninkaan – reviirille tungetella. Jos tähti sanoo faneille kadulla, ettei tahdo juuri nyt tulla kuvatuksi, häntä yleensä totellaan kiltisti.
Japanissa myös paparazzitoiminta on toista luokkaa kuin vaikkapa Amerikassa. Suurten japanilaistähtien avioliittoja ja eroja spekuloidaan ja juorut toki kiinnostavat kotirouvia, mutta moni lehti, myös keltaisen lehdistön puolella, on viime aikoina joutunut konkurssiin.
Vaikka japanilaiset kenties ovat lojaaleja ja kohteliaita tähdille, eivätkä paparazzit käyttäydy hailaumojen tavoin, on hyvä muistaa, että japanilaiset kylläkin kerta kaikkiaan rakastavat juoruja ja huhuja, nimittäin omassa lähipiirissään. Japanilaisen juoruilun lait ovat uniikit, eikä länsimaalainen helposti pääse touhuun kiinni. Länsimaalainen tosin usein on kohde, sillä kaikenlainen erilaisuus on ehdottoman juoruttavaa.
Tärkeintä japanilaisessa juoruilussa on se, että juoruja liikkuu ja niitä keksitään lisää. Sekä se, ettei juoruihin välttämättä edes oikeasti uskota. Niitä ei koskaan saa ottaa liian henkilökohtaisesti. Toisinaan juoruilut aiheuttavat silti ongelmiakin. Eräs englantilainen opettaja kertoi joutuneensa taistelemaan työpaikastaan sen jälkeen, kun koulussa oli levinnyt perätön huhu opettajan naimisiin menosta ja muuttamisesta pian pois Japanista. Työntekijän haku samaan pestiin oli jo alkanut siinä vaiheessa, kun juoru kiiri itse opettajan korviin.
Myös stalkkerointi elää vahvana. Reilu vuosi sitten Japanissa raportoitiin noin 12 500 stalkkaustapausta. Yli 90 prosenttia uhreista oli naisia, heistä suurin osa 20-39-vuotiaita. Ja stalkkereista 90 prosenttia oli miehiä. Viimeisen viiden vuoden aikana seuratuista ja häirityistä uhreista noin 50 murhattiin. Yksi tunnetuimmista, ikävimmistä tapauksista eittämättä oli 22-vuotiaan englanninopettaja Lindsay Ann Hawkerin murha. Ulkomaalaisiin kohdistuva stalkkerointi kasvaakin valitettavasti koko ajan.
Japanin tunnettu koristekissa, maneki neko, saattaa auttaa. Maneki nekon mustan version nimittäin sanotaan suojelevan stalkkereilta! Sen sijaan, että japanilaiset lahjoittavat maassaan vieraileville julkkistähdille kakkuja, sakeja ja kaikenlaista ihmeellistä krääsää, he voisivat lahjoittaa mustan maneki nekon. Tulisi taatusti tarpeeseen, kun julkimot taas palaavat kotiin paparazzien piiritykseen.
