Eurooppalainen kansalaisuus – mutta missä maassa?

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Matti Kohonen

Kirjoittaja huomaa voivansa äänestää Tampereella, Lontoossa ja Pariisissa.

Eurokansalaisena ei aina tiedä edes missä asuu, tai siis toisin sanoen missä viranomaiset luulevat sinun asuvan. Tämän vuoksi näissäkin eurovaaleissa minulla on ainakin kaksi äänioikeutta, ehkä kolmaskin. Mitenkäs nyt näin pääsi käymään?

Suomen sääntöhän on selvä: jos vakituinen kotipaikka on Suomessa, olet Suomen kansalaisena äänioikeutettu kaikissa vaaleissa. Jos sinulla on jokin muu kansalaisuus, voit äänestää kunnallis- ja eurovaaleissa.

Hyvään sääntöön on aina kuitenkin poikkeuksia. Jos opiskelet kotipaikkasi ulkopuolella, voit pitää pysyvän asuinpaikan edelleenkin valitsemassasi kohteessa. Minun kohdallani se on Tampere, sillä opiskelupaikkani on edelleen Lontoo.

Kun ilmoitan osoitteekseni luukun Fortess Roadilla, Hampstead Heathin puiston lähistöllä, Camdenin kunnanviranomaiset luulevat, että asun siellä. Onhan ihan loogista olettaa, että opiskelija asuu pysyvästi opiskelupaikkakunnallaan. Täten saan paikallis- ja eurovaalilipukkeet siihenkin osoitteeseen.

Olen kuitenkin jo muuttanut opiskelupaikaltani Ranskaan, jossa asustelen Gare du Nordin aseman kupeessa. Täällä taas minulla on ulkomaankomennuksella olevan yrittäjä/kansalaisjärjestökonsultin identiteetti, ja Ranskassa saa ilmoittaa olonsa väliaikaiseksi komennukseksi. Sekin antaa äänioikeuden – jos niin haluaisin.

Äänestys on kuitenkin eri asia kuin verotus. Veroja maksetaan vain yhteen paikkaan kerrallaan, mutta jostakin kumman syystä saan äänestää sekä Lontoossa, Tampereella että Pariisissa. Ehkä tämäkin on jonkinlaista eurodemokratiaa: mitä enemmän liikkuvuutta tuetaan, sitä monimutkaisemmaksi valtioiden välinen tiedonkulku muodostuu.

Tietenkin yksi rajoittava tekijä moneen paikkaan äänestämiseen on henkilökohtainen läsnäolo eri äänestysuurnilla. Mutta ei tuokaan minua pysäyttäisi. Suomen suurlähetystö sijaitsee Invalidikirkon vieressä, ja siellä saa äänestää ennakkoon 27.5-30.5.

Itse äänestyspäivänä 7.6. voisin ihan hyvin käydä ensin äänestämässä kello 9 Pariisissa ja mennä sitten aamujunalla Lontooseen äänestämään Fortess Roadin äänestyspaikalla. Matkaa kertyisi äänestyspaikalta toiselle noin kolme ja puoli tuntia. Illaksi ehtisin vielä kotiinkin ja syömään St. Martinin kanaalin kupeeseen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Vaikka äänestäisikin vain yhden kerran, olisi minulla jo silloinkin liikaa valinnanvaraa. Pariisissa (Ile-de-Francen vaalipiirissä) alioikeustuomari ja korruptio-kampanjoitsija Eva Joly, joka on vihreiden listoilla, olisi kaikkein lähimpänä omia mielipiteitäni. Ääneni menisi siis hänelle.

Tampereella ääneni menisi ehkä jommalle kummalle vasemmistoon kuuluvista puolueista riippuen siitä, mistä löytyisi ehdokas, jonka maailmankatsomus olisi myös globaalin solidaarisuuden eikä pelkästään kansallisten etujen kannalla.

Lontoossa valintani osuisi, outoa kyllä, liberaalidemokraatteihin. Entisen työväenpuolueen ajauduttua Blairin ja Brownin kautta oikealle se on ryhtynyt ajamaan jopa progressiivista veropolitiikkaa ja sodanvastaista ulkopolitiikkaa.

Ehkä oma äänestyskäyttäytymiseni jo osoittaa ,miksi puolueet ovat heikkoja tekijöitä Euroopan parlamentissa. Niiden edustamat ideologiset virtaukset ovat pitkälle kansallisen politiikan sääntelemiä. Päätöksenteossa vain ilmeisesti vihreät ovat edes ajatelleet eurooppapuolueen perustamista yhtenä puolueena, jolla sitten olisi kansallisia osioita.

Jos äänestäminen on EU:ssa mahdollisesti kiemuraista, niin mitenkäs muut yhteiskuntasopimuksen osat. Yritykseni on taas samaisessa Tampereen osoitteessa mistä lähdin liikkeellekin, Vihiojanpuiston kupeessa, joten verotus myös hoituu Länsi-Suomen verovirastoon eikä Pariisin prefektuuriin. Näin on ainakaan toistaiseksi, sillä jos oleskeluni muuttuu pysyvämmäksi, niin tuloveroni tulen maksamaan Ranskaan.

Sosiaalipalvelut saan vielä toistaiseksi Suomesta, sillä jotta saisin ranskalaiset sosiaalipalvelut, tulisi minun anoa ”Carte Vitale” -korttia, jonka toimitusaika on noin 6kk, ja minun tulisi todistaa yritykseni rekisteröidyksi Pariisissa ja yrittäjävakuutus maksetuksi. Britanniassa, kun terveysjärjestelmä perustuu asumisilmoitukseen, saan terveyspalveluita maksutta julkisissa sairaaloissa sekä klinikalla johon olen rekisteröitynyt.

Ehkä EU-vaaleissa äänestäminenkin kasvaisi, jos EU-palvelut ja EU-verotus joko harmonisoitaisiin tai ainakin viranomaisten välinen tiedonvaihto paranisi siten, että palveluita ei tarvitsisi arpoa. Omasta mielestäni kaikki EU-tiedotuskeskukset tulisi hetipikaa muuttaa EU-palveluiden tietokeskuksiksi.

Mitä järkeä on edes tiedottaa EU:n instituutioiden olemassaolosta? Eihän yhteiskuntasopimus ole mikään paternalistinen linkki, vaan sen pitäisi olla sidottu oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka EU:ssa ovat vielä aika hankalasti yhteen sovitettuja. Alhainen äänestysvilkkaus tulevissa eurovaaleissa kertoo mielestäni kansalaisuusaatteen puutteesta unionin ajattelussa.

Ehkä EU:n pitäisi aloittaa suorien tulonsiirtojen jakaminen kaikkein köyhimmille kansalaisilleen, sillä mikä olisi sen parempi tapa edistää kansalaisuutta ja parlamentarismia. Suurin osa tulonsiirtojen saajista muuten olisivat romaneja, joita eri EU-maiden kesken lasketaan olevan noin 10 miljoonaa. Yhtään romanimeppiä on kuitenkin turha etsiä EU-parlamentista.

Ehkä EU:n demokratiaa, kuten Gandhi aikoinaan sanoi, pitäisi myös mitata kaikkein köyhimpien tilaa katsoen. Tässä ajateltavaa tuleville euromepeille.

Kommentoi Facebookissa
matti kohonen