Teksti Veli Itäläinen

Miten Venäjällä äänestetään?

Moskovan kaupungin duuman vaalit pidetään 11. lokakuuta. Euroopan toisiksi suurimman metropolin valtuustoon valitaan (tai valitutetaan) 35 ehdokasta menetelmällä, joka on yhdistelmä listavaalia ja enemmistövaalia – 18 ehdokasta valitaan puolueiden listoilta, 17 ehdokasta valitaan yhden hengen vaalipiireistä. Moskovan duumaan päästäkseen tarvitsee siis noin kymmenen kertaa enemmän ääniä kuin millä pääsee Suomen eduskuntaan.

Ennen edellisiä, vuoden 2005, vaaleja kaikki edustajat valittiin yhden hengen vaalipiireistä, mutta vuosikymmenen puolivälissä Venäjän vallanpitäjät ryhtyivät korvaamaan enemmistövaalitapaa listavaaleilla sekä koko federaation alueen vaaleissa että paikallisvaaleissa. Muualla päin maailmaa enemmistövaalitapa johtaa ylensä helposti kontrolloitavaan kahden puolueen järjestelmään, jossa kaksi vain vaivoin toisistaan erotettavissa olevaa puoluetta pallottelee valtaa toisilleen 4-12 vuoden jaksoissa ja pitää muut pelin ulkopuolella. Mutta Venäjällä oppositiolla on perinteisesti ollut vahvoja henkilöpoliitikkoja, jotka voivat voittaa vaaleja yksittäisissä vaalipiireissä, mutta erityisesti liberaalin opposition valtakunnallinen kannatus on heikkoa, ja äänikynnys jättää heidät valtakunnallisten edustuselimien ulkopuolelle. Näin ollen Venäjällä valta keskitetään listavaalitavan ja korkean äänikynnyksen avulla.

Moskovassa dynamiikka on kuitenkin erilainen. Vaikka yleisesti Moskovan äänestäjäkunta on etuoikeutetun taloudellisen asemansa vuoksi vallanpitäjille lojaali, liberaalin opposition kannatus on kertaluokkaa suurempi kuin muualla liittovaltiossa Pietaria lukuunottamatta. Esimerkiksi vuoden 2005 vaaleissa oppositio hävisi kaikissa yhden hengen vaalipiireissä joita oli silloin 15. Siitä huolimatta kommunistipuolue sai listavaalin kautta läpi 4 ehdokasta ja liberaali Jabloko-puolue (liitossa sittemmin hajonneen pitkäaikaisen kiistakumppaninsa, Oikeistovoimien liiton kanssa) sai kolme. Jos Suomen eduskuntavaaleissa olisi sama kymmenen prosentin äänikynnys kuin Moskovan valtuuston listavaalissa, sielläkin olisi vain kolme puoluetta.

Koska – toisin kuin muualla liittovaltiossa – totaalinen mediahegemonia ja äänestyspäivän vilppi eivät vielä riitä, Moskovan vallanpitäjien pitää käyttää muita keinoja. Tehokas keino on olla päästämättä ehdokkaita vaaleihin ylipäätänsä. Näin tehtiin kaikille Solidaarisuus-liikkeen ja Venäjän kansandemokraattisen liiton (RNDS) ehdokkaille yhden hengen vaalipiireissä. Solidaarisuus-liike on uusi yritys yhdistää Venäjän liberaali oppositio, joka syntyi Oikeistovoimien liiton hajottua Kremlille myönteisempien ja kielteisempien siipien lähdettyä eri suuntiin.

Solidaarisuus-liikkeen näkyvin hahmo on kenties entinen Nižni-Novgorodin läänin maaherra Boris Nemtsov. Hän oli myös Oikeistovoimien liiton johtohahmoja ja kuului puolueen siihen siipeen, joka kieltäytyi yhdistymästä kahden muun puolueen kanssa uudeksi Kremliä tukevaksi Oikea asia -liberaalipuolueeksi. Solidaarisuuteen osallistuu myös Garri Kasparov, joka ei kuitenkaan ilmeisesti ole tyytyväinen siihen, ettei hänestä ole tullut uuden projektin keulakuvaa – siksi hän onkin ajanut omaa linjaansa, ja Solidaarisuudesta poiketen kehotti boikotoimaan Moskovan vaaleja.

RNDS-puolueella taas ei ole mitään tekemistä kylmän sodan aikaisen ”kansandemokratian” kanssa. Se on Jeltsinin kaartiin kuuluneen, mutta Putinin aikana pääministerinä palvelleen mutta sittemmin oppositioon siirtyneen Mihail Kasjanovin projekti.

Federaation duumassa edustetut puolueet, joita on tällä hetkellä neljä, pääsevät vaaleihin automaattisesti. Muiden on kerättävä allekirjoituksia. Nimiä keräsi myös Solidaarisuus, mutta tätä kautta alistuu helposti vallanpitäjien mielivallalle, koska allekirjoituksia voidaan hylätä lähes millä perusteilla tahansa. Tämän vuoksi oppositiopuolueet tapasivat ennen mieluummin maksaa vaalimenestyksen myötä takaisin maksettavaa lunnasrahaa päästäkseen vaaleihin. Tämä mahdollisuus oli viime vaaleissa lopetettu.

Allekirjoitukset tarkastetaan anonyymisti (mikä on lainvastaista) ja sen jälkeen tuhotaan, joten kukaan riippumaton taho ei voi tarkastaa niitä jälkeenpäin. Solidaarisuuden ehdokkaan, entisen Jablokon aktivistin Ilja Jashinin keräämät nimet hylättiin siksi, että hän oli käyttänyt omaa kaavaketta kaupungin julkaiseman sijasta, vaikka missään laissa ei ole määrätty, että kaavakkeen on pakko olla juuri tietynlainen. Toinen Solidaarisuuden ehdokas Vladimir Milov käytti täsmälleen samanlaista kaavaketta, mutta hänet diskattiin toisin perustein. Hallitseva Yhtenäinen Venäjä -puolue asetti perinteiseen tapaan Milovin vaalipiirissä ehdokkaaksi hänen täyskaimansa. Myöskään toisen Milovin kaavakkeet eivät olleet kaupungin julkaisemaa muotoa, mutta tällä kertaa se ei haitannut. Allekirjoittajilta edellytetään passin tietojen kirjaamista, mutta tarkastajat esimerkiksi väittivät, ettei kahta kaavakkeet allekirjoittanutta erään allekirjoituksen kerääjän naapuria edes ole olemassa.

Tästä kaikesta voisi kirjoittaa vaikka joka päivä, eikä se edes olisi Suomessa kenellekään mikään uutinen. Sen sijaan mielenkiintoisia ovat liberaalien kommentit mielivallasta.

Viime perjantain Novaja Gazetassa Vladimir Milov kertoo valmistautuvansa siihen, että ketään Solidaarisuuden ehdokkaista päästetä vaaleihin. ”Mutta me ymmärsimme, että meillä ei poliittisina tekijöinä ole oikeutta jättää näitä vaaleja väliin, ja me lähdimme äänestäjien luokse”, Milov sanoo. ”Laskimme sen varaan, että pääsemme ainakin keskustelemaan äänestäjien kanssa, mutta uskoimme myös, että meillä on ainakin tietty todennäköisyys, vaikkakaan ei kovin iso, että voimme toteuttaa maksimipäämäärämme. Jos meidät olisi päästetty vaaleihin, joillain ehdokkaillamme olisi ollut erittäin hyvät mahdollisuudet taistella mandaatista. Ei ole niinkään tärkeää päästä Moskovan valtuustoon, kuin osoittaa vallanpitäjille, että on olemassa vaihtoehto ja että ihmiset haluavat äänestää oppositiota.”

Siis nyt Venäjän liberaali oppositio on jo sellaisessa tilassa, että pelkkä valtuustoon pääseminen, tai jo pelkkä vaaleihin osallistuminen, on ”maksimipäämäärä”. Tämä on mielestäni aika kuvaavaa. Totta kai Solidaarisuus tulee haastamaan tarkastajat oikeuteen, ja todennäköisesti saa jopa osan vaatimuksistaan läpi – mikä ei kuitenkaan ikinä tarkoita sitä, että vaalit järjestettäisiin uudestaan.

Mutta miksi kenenkään pitäisi ottaa vakavasti ihmisiä, jotka lähtevät leikkiin tietäen jo etukäteen pelin säännöt, mutta jotenkin kuitenkin toivovat että vallanpitäjät olisivat tarpeeksi armollisia muuttaakseen sääntöjä pelin kuluessa? Mutta kaipa ”demokraattien” on osallistuttava vaaleihin, olivatpa nämä vaalit sitten mitä tahansa.

Samaan aikaan Mateevkassa Moskovan läänissä asukkaat rakentavat barrikadeja yrittäen estää maidensa laittoman haltuunoton uuden maksullisen Rostoviin ja Kaukasukselle vievän moottoritien tieltä. Koska Putin käski rakentaa tien vuoden 2014 olympialaisiin mennessä, ei rakennuslupia ole ilmeisesti ole ollut aikaa hakea, eikä myöskään löytää uusia asuntoja kylän asukkaille.

Kuten aina Venäjällä, katujen politiikka on kaukana siitä mitä vaaleissa tapahtuu.