Martti Anttilan valokuva dokumentoivat jokivarsien maisemia.

Martti Anttilan elämäntehtävänä on ollut valokuvata Intian suurten jokien varsien katoavia arkaaisia maisemia. Anttila eli 1970-luvulla buddhalaisena munkkina Sri Lankan vuoristoissa erakkomajoissa, mutta palasi kotikaupunkiinsa Ouluun, missä opiskeli omin päin valokuvauksen ja palasi Intiaan kuvaamaan.

Anttila toteutti unelmansa. Hän vaelsi 1980-luvulla Gangesin Himalajan jäätiköiltä suistoon kameransa kanssa ja tallensi ihmisiä, lehmiä ja pyhiinvaeltajia.

Viimeisin kuvausvaellus osui 2008 Narmada -joelle, joka oli hänen silmissään ”kaunein näkemänsä joki”. Kuvausretkien aikana Intiasta alkoi kehittyä uusi talouden suurvalta ja Anttila joutui kohtaamaan sen kääntöpuolen; pyhien jokien saastumisen ja ihmisoikeuksien polkemisen.

Ikivanhat kylät katosivat jättipatojen tieltä, eikä pakkomuutetuille korvattu mitään. ”Siinä missä Ganges ja Jamuna -joet olivat kuolettavasti saasteiden sairastuttamia, oli Narmada patoaltaitten muodostamien kuolioiden haavoittama. Kuvausmatkoillani 25 vuoden aikana Intian pyhillä joilla olen nähnyt elämäni kauneimmat näyt”, Anttila kertoo.

”Tuon kauneuden intensiteetti on verrannollista ainoastaan rumuudelle, jota synnyttää ihmisten eriarvoisuus intialaisessa yhteiskunnassa.”

Martti Anttilan valokuvanäyttely 7.8. asti, Helinä Rautavaaran museo, Espoon WG-talo.

Erkki Pirtola