Erkki Pirtola katsoi elokuvan kämppiksestään, jonka taide oli kosto.
Tekopyhiä uskovaisia ärsyttääkseen kuvataitelija Kalervo Palsa (1947–1987) maalasi Kittilän ateljeeliiterinsä oveen tekstin GETSEMANE. Paikasta tuli kuitenkin hänen Golgatansa.
Taiteilijan kolkot kuvat ovat nyt siirtyneet Pekka Lehdon ohjaamana valkokankaalle.
Palsa olisi itsekin halunnut tehdä elokuvia, mihin viittaa hänen valtaisa sarjakuvatuotantonsa. Hän luultavasti pitäisi Lehdon surrealismista, mutta sellaiselle, joka ei tunne Palsan elämää tai mytologiaa, Kalervo Palsa ja kuriton käsi ei välttämättä avaudu. Pitäisi ensin tutkia hänen Tex Willer -sarjakuvansa.
Elokuvassa Janne Reinikaisen näyttelemä Palsa muuntautuu fantasian keinoin villin lännen sarjakuvasankariksi Tex Willeriksi. Kaverinsa Kit Carsonin (Antti Raivio, joka näyttelee Palsan veljeä) kanssa tämä yli-ali-ihminen nautiskelee lain suojalla viattomien tappamisesta ja raiskaamisesta villin lännen malliin.
Janne Reinikaisen muutos Palsasta Tex Willeriksi on täydellinen. Palsaksi hän naamioituu mainiosti kasvoiltaan ja asennoillaan.
Hiukan Rauli Badding Somerjoen tyyppisesti ujo ja masentunut Palsakin oli. Hänen sisällään paloi helvetillinen Kullervon kirous. Tämä kalevalainen juonne nostetaan filmissä hyvin esiin. Palsa oli kiusaamiskulttuurin tuote, ja hänen taiteensa oli kosto.
Suomen kansallismasennusmaalari Kalervo Palsan taiteessa rehottaa synkkä mutta paskanlämmin huumori. Pensselillään hän teki psykoanaalyysin maailmasta ja kuvasi sen perverssistä perspektiivistä.
Palsa näki ihmiskunnan mielisairaana alistamisjärjestelmänä, jossa kaikki vallankäyttö on perverssiä.
”Ihmiset säälittelevät minua, mutta säälittelisivät ihtiään”, muistan hänen kerran sanoneen.
Getsemanessa ei ainoastaan hikoiltu verta. Siellä vietettiin myös iloisia lasolbailuja, joita Lehto kuvaa rämäkästi. Palsa oli perimmiltään humoristi, ja alun sikajoulupukkinaamari naurattaa. Kaamostaiteilijan hyytävä yksinäisyys surettaa.
Filmin Getsemane on kuvattu isossa navetassa, ja sellainen tila Palsalla olisi pitänyt tosielämässä olla. Oikea Getsemane oli muutaman neliön kokoinen surkea vaja täpötäynnä Palsan teoksia. Hänen ”taideyhteisönsä” muodosti kylän tentturemmi.
Ohjaaja Pekka Lehto maalaa Palsan maalauksia kohtauksiksi: taiteilija kantaa lumihangessa patteria, johon hänellä oli kiihkeä rakkaussuhde.
Filmin teoslavasteet on tehnyt Palsan hengenheimolainen Kittilästä, nykyään Tukholman Rinkebyssä asuva art-brut-taiteilija Kyösti Kaukonen, joka 1970-luvulla maalasi Palsan kanssa Getsemanessa. Getsemanen pihanäyttely, jollaisia Palsa harrasti Kittilässä, on toteutettu elokuvassa vaikuttavasti.
Unen ja realismin välillä liukuvien kohtausten sekaan on saatu kellumaan myös Palsan psykepornon aatemaailmaa. Kömpelöksi jää ainoastaan kohtaus, jossa Palsa yrittää todistella asennettaan taidehistoriallisesti.
Iiro Küttnerin käsikirjoituksen realisoimisessa Lehtoa auttoivat Rosa Liksomin tiedot Palsan suhteista tämän veljiin ja etenkin äitiin, joka oli Palsalle tärkein. Tämä muodostaa filmin herkistävän osan.
Äiti, jota Tiina Weckström näyttelee vaikuttavasti, oli Palsan ainut suoja pahaa maailmaa vastaan. Hän hyväksyi Pikku-Kallen perverssit kuvat piharöttelössä. Äidin kuolema oli romahdus.
Palsasta saisi hyvin synkän ja viiltävän kauhuleffan, mutta Lehdon burleski on vivahteikkaampi. Esiin tulee myös Palsan romanttinen puoli. Runkkumaalauksia ei näytetä, mutta pääosassa on seksistentialistinen Lehto-Palsan kuriton käsi, joka lähtee eroottisille unireissuilleen Maijan (Maria Järvenhelmi) luo. Maija on naapurintyttö ja newyorkilaisen peep-shown huora, jolle Palsa menettää kätensä.
Alitajunnan paha Willer-Palsa raiskaa Maijan raskaaksi. Lopussa tämä kostaa ja hakkaa Texin käden irti. Maijasta tulee rakkauden voitokas sankaritar, joka voittaa Pahan.
Tällaista onnellista loppua Palsa ei nihilistisissä sarjoissaan harrastanut, mutta filmissä se on tosi. Synnyttääkö Maija Palsaatanan vai Jeespalsan? Se nähdään Kurittoman käden jatko-osassa tai skitsoidisessa kollektiivisessa unessa.
Palsan irtokäsi, ihmisen vapaan tahdon metafora, jää juoksemaan Kittilän jängälle.
Palsan sarjakuvapainajaiset on siirretty filmille upeana montaasina. Omanatuntona on mukana matkassa Appalakkien intiaani, poppamies, jota näyttele Markku Peltola.
Peltola suostui filmiin sillä ehdolla, että häntä ei ohjata. Toinen vaatimus oli, että hän saa sanoa viimeiset sanat: ”Nyt on aika.” Elokuva loppuu upeasti: Getsemanen sisälle sataa lunta, ja Palsa jäätyy kuoliaaksi.
Markku Peltola tekee roolin, jossa hänet tullaan ikuisesti muistamaan. Peltola kuoli kuvausten jälkeen, ja elokuva on omistettu hänen muistolleen.
Pekka Lehto: Kalervo Palsa ja kuriton käsi. Ensi-ilta 29.11.
Erkki Pirtola
