Esittävä taideKirjoittanut Tuomas RantanenKuvat Majo Kurki

Whatever Love Means tutkii rakkauden arvoitusta nukketeatterin keinoin

Studio Pasilan esityssarja osoittaa, että taiteellisesti kunnianhimoiselle nukketeatterille olisi Suomelle enemmänkin tilausta.

Lukuaika: < 1 minuutti

Whatever Love Means tutkii rakkauden arvoitusta nukketeatterin keinoin

Kun Dianan kanssa vastakihlautuneelta prinssi Charlesilta kysyttiin televisiohaastattelussa rakastumisestaan, hän aprikoi paljastavasti, että mitähän se rakkaus oikein onkaan. Tähän ikonisen epäonniseen rakkaussuhteeseen viitaten Royal Hattara -nukketeatteriyhmän Whatever Love Means -näytelmä tutkii, miten kulttuurisesti jaetut mielikuvamme ohjaavat arkikäsitystämme rakkaudesta.

Taija Helmisen kirjoittamassa ja Merja Pöyhösen ohjaamassa näytelmässä lavalla nähdään yhden näyttelijän ohella poikkeuksellisen suuri nukettajaryhmä (Henni Kervinen, Sirpa Järvenpää, Helena Markku, Elena Rekola, Miika Suonperä ja Riina Tikkanen). Siinä rakastumisen suhteen jumissa oleva Hertta (Petra Heinänen) saapuu kupidotoimiston sparrattavaksi. Nämä ihmisen mittakaavaisina puolinukkeina toteutetut monialaiset konsultit hääräilevät sitten hulvattomana laumana asiakkaan ympärillä kukin omaa persoonansa ilmentäen.

Luovimmillaan esitys on vaahtomuovimateriaaleilla toteutun esineteatterin avulla rakennetuissa ikonisten rakkauselokuvien – kuten Titanic, Kaunotar ja Kulkuri, Notting Hill – pikakelaussimulaatioissa. Jossain vaiheessa lavalle rahdataan suunnattoman suuri Charlesin pää  ja tarinan uhkaavaa heteronormatiivisuutta piipahtaa tasapainottamassa Elton John.

Normaalin teatterikauden ulkopuolellakin huomiota ja kiitosta kerännyt esitys osoittaa, että nukketeatterin yleisdraamallista potentaalia on hyödynnetty Suomessa aivan liian vähän.

Esitykset Studio Pasilassa päättyivät 20.8. Kuuntele Taija Helmisen ja Elena Rekolan haastattelu Teatterin politiikkaa -podcastin jaksossa Mediakriittistä rakkaussimulaatiota.