Architekton
Victor Kossakovsky
★★★
Venäläisen Victor Kossakovskyn Architectonin louhokset voisivat olla missä tahansa maailmankolkassa. Pointti on katsoa materiaa eikä pohtia alueen erityispiirteitä. Niin tärkeää kuin on ymmärtää kertakäyttöisen betonirakentamisen syntejä, katsottuaan puolitoista tuntia kiviä, betonia ja lopulta italialaisen arkkitehdin Michele De Lucchin työmiesten piinaavan hitaasti väsäämää kivikehää, mieleen tulee että taustoista olisi ollut hyvä tietää lisää. Mitä kaupunkeja, taloja, louhoksia ja raunioita elokuvassa on?
Upea arkkitehtuuri on kuitenkin arvokasta, se tulee selväksi. Arkkitehtuurin ylistyksenä elokuva kantaa pitkälle, sillä se manifestoi, että taloja pitää rakentaa kestämään aikaa ja muotia.
Kossakovskyn ansioksi pitää lukea hänen tapansa kuvata kiveä kuin se olisi elävää. Kallion räjäyttäminen on brutaalia väkivaltaa.
Jos mystisen taiteellinen Architecton ja yhdysvaltalaisen Brady Corbetin eeppinen The Brutalist (2024) yhdistettäisiin, synteesi olisi varma mestariteos.
The Brutalist oli fasismia luodannut tosipohjaiselta näyttävä fiktio, jonka upea arkkitehtuuri rinnastui päähenkilön natsi-Unkarissa alkaneista kärsimyksistä kummunneeseen pakkomielteeseen luoda jotain yhtä aikaa rankkaa ja kaunista. Architecton on dokumenttielokuva, jonka informatiivinen arvo on pieni, mutta joka sekin paljastaa ihmisen itsekkyyden ja hybriksen. The Brutalist + Architecton = selkeä kivisen historian ylistys.
