Ääniä sodasta – Syyrian tie vallankumouksesta suursotaan
Saana-Maria Jokinen
Vuonna 2011 alkaneelle Syyrian sodalle ei näy loppua. Tätä kirjoittaessa kapinallisten hallussa on tosin enää Syyrian luoteisosassa sijaitseva Idlibin maakunta ja Isiksen kalifaatti on romahtanut, mutta maan presidentin Bašar al-Assadin ote maasta on silti hyvin hutera. Maan tasalle pommitetun maan alueita pitävät hallussaan paikalliset sotapäälliköt, eikä keskushallinnolla ole kykyä tai resursseja alistaa niitä takaisin valvontaansa.
Vaikka Syyrian sota lakkasi olemasta uutinen jo vuosia sitten, konfliktista on julkaistu useampikin ansiokas tietoteos. Airin Bahmanin ja Bruno Jäntin kirjoittama Syyrian sota (2018) oli ilmestymisvuotensa parhaita tietokirjoja, mutta jäi ilmeisesti melko vähälle huomiolle. Hiljattain julkaistu Saana-Maria Jokisen Ääniä sodasta täydentää Bahmanin ja Jäntin teosta tuomalla konfliktiin lisää näkökulmia.
Kirja on jaettu viiteen eri lukuun ja epilogiin. Tapahtumia kuvataan Bahmanin ja Jäntin kirjan tavoin opposition näkökulmasta.
Suurimman osan Jokisen kirjasta haukkaavat vuodet 2011–2015, joihin myös tiivistyvät konfliktin keskeisimmät tapahtumat: kansannousu, sota, kemiallisten aseiden käyttö, Isis ja ulkovaltojen vaihteleva suhtautuminen kapinallisiin ja presidentti al-Assadiin. Sujuvasti kirjoitettu kirja etenee loogisesti tapahtuma kerrallaan. Yleisiä tapahtumien kuvauksia täydennetään tavallisten syyrialaisten haastatteluilla.
Syyrian vallankumous alkoi rauhanomaisina mielenosoituksina, joissa maahan vaadittiin demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Al-Assadin hallinnon vastaus oli armoton: mielenosoitukset tukahdutettiin väkivaltaisesti, ja hallitus leimasi propagandassaan sitä vastustaneet voimat terroristeiksi. Miksi al-Assad reagoi näin raa’alla tavalla, jää Jokisen kirjassa harmillisesti vaille suoraa vastausta.
Saana-Maria Jokinen tuo hyvin esille Syyrian naapurimaiden ja globaalien suurvaltojen roolin konfliktissa. Barack Obaman johtama Yhdysvallat oli alusta lähtien haluton puuttumaan sotaan ja monen muun tavoin odotti al-Assadin hallinnon kaatuvan pikaisesti. On kuitenkin surullista, miten päättämätön ja kyvytön Yhdysvallat lopulta oli tekemään Syyrian konfliktille yhtikäs mitään.
Venäjä sen sijaan oli hyvinkin aktiivinen ja torppasi systemaattisesti, toisinaan yhdessä Kiinan kanssa, YK:n yritykset puuttua Syyrian tilanteeseen. Vuonna 2015, kun al-Assadin hallinto oli lähellä kaatumista, Venäjä riensi al-Assadin tueksi ja alkoi kylvää pommeja al-Assadia vastustaneiden kapinallisten ja siviilien niskaan, vaikka väitti taistelevansa ääri-islamistista Isisiä vastaan.
Syyria on vuosia kestäneen sodan jälkeen raunioina. Pikkuhiljaa al-Assadia vastustaneet maat ovat kääntyneet kannalle, jonka mukaan al-Assad vallassa on ikään kuin pienempi paha kuin Isiksen kaltaiset radikaalit. Jos asiaa katsotaan puhtaasti inhimillisen kärsimyksen mittapuulla, Bašar al-Assad on syyllistynyt valtavaan määrään sotarikoksia.
Ääniä sodasta on erinomainen kirja järkyttävästä aiheesta. Se saa lukijansa pohtimaan toden teolla maailmanpoliittisen valtapelin raadollisuutta.
Saana-Maria Jokinen: Ääniä sodasta – Syyrian tie vallankumouksesta suursotaan
Gaudeamus, 358 s.