Turkka kuolee
Ruusu Haarla & Julia Lappalainen
Jouko Turkka (1942–2016) on kulttuurimonumentti, joka jätti jälkeensä fyysistä teatteri-ilmaisua uudistaneen taiteellisen perinnön ja vieläkin käryävät teatterikoulutuksen rauniot. Maanisen tabujen rikkojan työmenetelmien ei-toivotuista oheisvaikutuksista tuli tabu.
Teatterikorkeakoulussa liki neljännesvuosisata Turkan valtakauden (1981–1988) jälkeen opiskelleiden ohjaaja Ruusu Haarlan ja näyttelijä Julia Lappalaisen Turkka kuolee koostuu Turkan ja muiden aikalaisten kirjoituksista ja sanomisista sekä uutisvälineiden raportoinneista ja viranomaislausunnoista. Aineistoa puretaan Haarlan ja Lappalaisen eri tyylilajeissa esittämien kohtausten kautta sekä luennoimalla, kalvosulkeisilla sekä heijastamalla valkokankaalle esitystä varten tehtyjä haastatteluja ja hilpeän satiirisesti näyteltyjä kohtauksia.
Materiaalin määrä on haaste. 1980-
luvun teatterimelskeiden yksityiskohtaista käsittelyä on kuitenkin ollut vaikea ohittaa, koska monille asiat ovat uusia ja tässä ajassa kerrattuna ne asettuvat uusiin yhteyksiin.
Tekijät eivät kivitä turkkalaisuutta samaan tapaan kuin maestro seuraajineen teki tuolloin valinneille traditioille ja kunniallisille käytöstavoille. Tärkeämpää on etsiä ajallisen etäisyyden turvin välineitä ymmärtää, miten ympäröivän kulttuurin odotukset tekivät Turkasta jalustalle nostetun hirviön.
Avainkohtauksessa Haarlan esittämä Turkan hahmo soimaa yleisöä siitä, että se asettuu tällaisen feministisen nöyryytyksen puolelle yhtä nöyränä lammaskatraana kuin aikanaan hurrasi hänen tekemisilleen.
Esityksessä painavinta on sen tarkka katse. Siksikin tekijöiden alussa avaaman oman näkökulman olisi suonut välittyvän vahvemmin myös käsittelyn edetessä.
Ruusu Haarla & Julia Lappalainen:
Turkka kuolee
Esityksiä Helsingin Korjaamolla 13.9. asti
ja Riihimäen teatterissa 22.9.
