Lokakuussa 2023 alkanut viimeisin Gazan sota on herättänyt myös suomalaiset kustantamot. Israel–Palestiinan konfliktia ovat käsitelleet viime aikoina romaaneissaan muun muassa Terhi Törmälehto ja Irene Zidan. Hannu Juusolan Israelin historiasta on puolestaan äskettäin ilmestynyt laajennettu laitos. Tietoa konfliktista lisäävät myös Rashid Khalidin Palestiina ja Raja Shadehin Mitä Israel pelkää? Ensin mainittu on perusteellinen historiallinen tutkimus, ja toinen taas esseemuotoinen tiivistys konfliktin historiasta. Kumpikin teos nostaa esiin palestiinalaisen näkökulman konfliktissa.
Modernin Israelin historian alkupiste on 1800-luvulla syntynyt juutalainen kansallisuusaate eli sionismi. Sen pohjimmaisena ajatuksena on, että juutalaiset eivät ole vain uskonnollinen ryhmä vaan muodostavat oman kansakuntansa. Liikkeen keskeinen tavoite oli juutalaisen kansallisvaltion perustaminen Palestiinaan, mikä toteutui vuonna 1948. Siinä missä Israelissa kyseistä vuotta juhlitaan itsenäistymisvuonna, alueen palestiinalaiselle väestölle se on nakba (arab. katastrofi).
Raja Shehadehin esseessä juuri nakba on konfliktin ydin. Toisaalta, kuten Khalidi osoittaa, nakba oli oikeastaan vain kulminaatiopiste kolonialistisessa prosessissa, joka oli alkanut jo 1800-luvulla ja konkretisoitunut vuonna 1917 annettuun Balfourin julistukseen, jossa Britannia ilmoitti tukevansa juutalaisten kansallisen kodin perustamista Palestiinaan. Ongelmana tietysti oli se, että alueella asui jo joku muu.
Khalidin kirjan läpileikkaavana teemana on asutuskolonialismina tunnettu ilmiö. Lyhykäisyydessään sillä tarkoitetaan kolonialistista prosessia, jossa alueen ulkopuoliset uudisasukkaat pyrkivät muuttamaan alueelle ja syrjäyttämään siellä ennestään asuvan väestön. Tällaisia asutuskolonialistisia valtiota ovat muun muassa Yhdysvallat, Kanada, Australia – ja Israel. Khalidi pyrkii kirjassaan osoittamaan, että sionismin ja myöhemmin Israelin valtion pohjimmainen tavoite on ollut alusta lähtien koko Palestiinan kolonisoiminen ja siellä asuvan palestiinalaisväestön pois karkottaminen. Tulkinta vetää mutkia suoraksi, mutta täysin vääränä sitä ei voi pitää, varsinkin jos asiaa katsoo palestiinalaisten näkökulmasta. Palestiinalaisten elintila on vuosi vuodelta kaventunut, minkä lisäksi Israelin nykyisessä oikeistohallituksessa istuu ministerejä, joiden tavoite on liittää vuoden 1967 sodassa miehitetyt alueet lopullisesti osaksi Israelia – kansainvälisen yhteisön mielipiteistä välittämättä.
Khalidin kirja ei ole mitenkään radikaali, sillä Israelin historian tulkitseminen asutuskolonialismin näkökulmasta on tätä nykyä jo tutkimuksen valtavirtaa. Tämä näkökulma ei ole kuitenkaan lyönyt kovin hyvin läpi kansainvälisessä tai suomalaisessa mediassa. Tämä on yhtäältä seurausta Israelin ylläpitämästä narratiivista ja toisaalta journalismin sisäänrakennetusta pakosta tarkastella Palestiinan konfliktia kummankin osapuolen näkökulmasta. Jostain kumman syystä samanlainen tasapuolisuuden pakko ei näy esimerkiksi Ukrainan sodan uutisoinnissa.
Khalidin ja Shehadehin teoksia yhdistää ajatus siitä, että palestiinalainen narratiivi on jäänyt pimentoon erityisesti yhdysvaltalaisessa kontekstissa. Tämä on keskeistä, sillä Israel on pitkälti riippuvainen Yhdysvaltain sotilaallisesta ja poliittisesta tuesta. Yhdysvallat on Joe Bidenin johdolla seisonut Israelin rinnalla vankkumatta myös nykyisessä Gazan sodassa ”ellei oteta lukuun vaisuja ja silminnähden epäaitoja retorisia moitteita”, kuten Khalidi kirjassaan toteaa. Shehadeh (ja esseeseen esipuheen kirjoittanut Noora Dadu) siteeraa puolestaan palestiinalais-amerikkalaista Edward Saidia: ”[V]aikka palestiinalaisilla on ollut tukenaan kansainvälisen oikeuden, päätöslauselmien ja konsensuksen mukainen laillisuus, oikeutus ja toimivalta, kuten on yhä tänäkin päivänä, yhdysvaltalaiset lainsäätäjät ja media yksinkertaisesti kieltäytyivät ’näkemästä yhteyksiä, tekemästä johtopäätöksiä [ja] toteamasta yksinkertaisia tosiasioita’.” Yhdysvaltojen lisäksi tämä koskee toki muitakin länsimaita.
Israel on keskittynyt vaikuttamaan mediaan ja politiikan avainhenkilöihin
Myös Khalidi viittaa taajaan kirjassaan Yhdysvaltoihin ja siihen, kuinka voimakkaasti Israel on keskittynyt vaikuttamaan mediaan ja politiikan avainhenkilöihin. Yhdysvaltain Israel-myönteisyyteen vaikuttaa suurvaltapoliittisten motiivien lisäksi myös se, että myös Yhdysvaltojen oman eetoksen ytimessä on ajatus uudisraivaajakansasta, joka on luonut valtion ”tyhjästä”.
Khalidi eksyy kirjassaan paikka paikoin yksityiskohtiin ja oman henkilöhistoriansa erittelyyn siinä määrin, että kokonaiskuva hämärtyy. Suomentaja Anna Tuomikoski on kuitenkin selvinnyt pääosin hyvin Khalidin monipolvisista lauseista, vaikka alkukieli paistaakin toisinaan läpi. Myös Koko Hubaran käännös Shehadehin kirjasta on suurimmalta osin sujuva. Khalidin suomennoksen kustantajalle täytyy kuitenkin antaa pyyhkeitä siitä, että teksti on pakattu aivan liian pieneen tilaan. Pienen tekstin tihrustaminen ei ainakaan lisää lukunautintoa.
Alueella on yli sadan vuoden aikana käyty useita sotia, mutta väkivaltaisuudessa kaikki niistä kalpenevat tämänhetkisen Gazan sodan rinnalla. Jo aiemmin Israelin sotilaallisia operaatioita ja Gazan-pommituksia on kuvattu ”täysin suhteettomiksi”, mutta nykyisen tuhon laajuuteen eivät enää sanat riitä. Sekä Shehadeh että Khalidi käsittelevät teoksessaan myös nykyistä Gazan sotaa. Khalidille sota on vain jatkumoa vuonna 1917 alkaneelle ”satavuotiselle sodalle”. Shehadeh puolestaan korostaa, kuinka Hamasin lokakuun 2023 hyökkäyksestä on tullut Israelissa jotain sellaista, jonka varjolla voidaan oikeuttaa mitä tahansa.
Khalidin ja Shehadehin teokset nostavat tärkeällä tavalla esiin palestiinalaisen äänen, joka on konfliktin historiassa jäänyt suurimmalta osin Israelin narratiivin varjoon. Kumpikin teos on tärkeä lisä suomenkieliseen aihetta käsittelevään kirjallisuuteen ja avaa uusia näkökulmia konfliktin historiaan.
Rashid Khalidi: Palestiina – sata vuotta asutuskolonialismia ja vastarintaa 1917–2017
Suom. Anna Tuomikoski
Siltala 2024, 389 s.
Raja Shehadeh: Mitä Israel pelkää? – Israel–Palestiina-kysymyksen historia, nykyhetki ja tulevaisuus
Suom. Koko Hubara
Kosmos 2024, 127 s.
