Kirjailija Tiina Raevaara tutkii narratiivisessa tietokirjassaan Ikuisen elämän lyhyt historia – Kuinka taistelemme kuolemaa ja vanhuutta vastaan kuolemaa poikkeuksellisen monitahoisella otteella. Molekyylibiologian tutkijana kuolema ja vanheneminen ovat hänelle fysiologisia tosiasioita, ja hän avaakin lukijoilleen niiden saloja luonnontieteellisellä yksityiskohtaisuudella. Toisaalta hän kirjoittaa aiheesta syvän henkilökohtaisesti viittaillen niin omiin elämänkokemuksiinsa kuin kauhu- ja scifikirjallisuuden, mytologioiden ja henkisten perinteiden avaamiin näkymiinkin. Taitavasti kirjoitettu kirja jättää vaikutelman, ettei kuolema ole Raevaaralle ulkokohtainen ilmiö vaan vääjäämätön ja armoton eksistentiaalinen kysymys, joka vaatii vastauksia.
Ikuisen elämän historia onkin kiinnostavimpia kuolemaa sekulaarista näkökulmasta lähestyviä teoksia pitkiin aikoihin. Nuoruutta, elinvoimaisuutta ja aktiivisuutta ihannoivassa kulttuurissamme kuolema työnnetään usein pois tietoisuudesta, ja vanhenemisen negatiivisia fysiologisia ja psykologisia vaikutuksia vastaan kamppaillaan teknologian keinoin. Transhumanistien, teknologiamiljonäärien ja tieteiskirjallisuuden visiot ikääntymisen hidastamisesta ja kuoleman voittamisesta ovat värittäneet kulttuurista suhdettamme omaan katoavaisuuteemme.
Raevaara käsittelee tieteellis-teknologista kuolemasuhdetta avoimin mielin – tunnustaen yhtäältä siihen sisältyvän lupauksen ja kritisoiden toisaalta sen kytkeytymistä elämän jatkuvaan tehostamiseen ja suorituskyvyn parantamiseen. Hän ei kiellä ikääntymistä ja kuolemaa vastaan käydyn teknologis-tieteellisten pyrintöjen arvoa, mutta kysyy, voisimmeko lopulta puolustaa paremmin elämää siirtämällä painopistettä elämän kvantitatiivisen parantelun sijaan elämän kvalitatiiviseen parantamiseen eli kiinnittämällä enemmän huomiota siihen, millaista elämää todella haluamme elää.
Raevaaran teoksen erityinen arvo piileekin hyvää elämää koskevien käsitystemme ravistelemisessa. Voisiko kuolemattomuuden avain piillä virtaavissa kokemuksissa, joissa ajatus kuolemasta katoaa tietoisuudestamme ja joissa sulaudumme nykyhetkeen? Voisiko yhteyden kokemus rauhoittaa menneisyyteen ja tulevaisuuteen tarrautuneen mielemme? Voisiko tietoisuus kuolemasta syventää rakkauttamme elämää kohtaan?
Raevaara kirjoittaa kauniisti, intiimisti ja tinkimättömästi. Hän kysyy kipeitä kysymyksiä, jotka mieluusti sysäämme huoliemme ja kiireidemme keskellä pois tietoisuudestamme. Samalla hän osoittaa, että kuoleman kaltaisen musertavan ja lohduttoman ilmiön pohtiminen voi, paradoksaalista kyllä, rikastuttaa elämää.
Tiina Raevaara
Ikuisen elämän lyhyt historia – Kuinka taistelemme kuolemaa ja vanhuutta vastaan
Like 2024, 318 s.
