The Secret Agent
Kleber Mendonça Filho
Ensi-ilta 20.2.
★★★★
Elokuvan laadukkuuden huomaa usein jo ensimmäisten kuvien rytmistä. Näin on myös Cannesissa palkintoja keränneen brasilialaisen Kleber Mendonça Filhon The Secret Agentin kohdalla. Sen johdannossa päähenkilö Marcelo (Wagner Moura) pysähtyy iloisen keltaisella kuplavolkkarillaan huoltoasemalle, jonka pihalla lojuu ruttuisen pahvin alla kärpäsiä houkutteleva ruumis. Verkkaisesti esitellyksi tulevat paitsi päähenkilön äly ja luonne, myös 1970-luvun brasilialaisen poliisivaltion kyynisyys, korruptio ja alituinen väkivallan uhka. Epookki elää esineistön ja hahmojen ohella tuhdisti jopa kuvien värierottelussa.
Jatkossa käy ilmi, että teknologia-asiantuntija Marcelo on joutunut siirtymään maan alle jouduttuaan ihan ilman erityistä aktivismiakin vaikutusvaltaisen isokenkäisen likvidointilistalle. Hän yhteisöllistyy kohtalotovereidensa kanssa ja suunnittelee pakenevansa pienen poikansa kanssa ulkomaille. Elokuvan koskettavassa kehystarinassa nuoret opiskelijat selvittelevät nykyajasta käsin Marcelon kohtaloon liittyvien tapahtumien kulkua.
Filho yhdistelee film noiria, ranskalaista uutta aaltoa ja jopa absurdia surrealismia – ilakoiden esimerkiksi erilaisissa kohdissa esiin pistävillä hain hampailla. Kaiken leikillisyyden ja rennon tarinan kuljetuksen alla kulkee silti koko ajan hyvin historiatietoinen yhteiskunnallisuus. Selväksi tulee myös elokuvan nimeen sisältyvä ironia: Marcelo on vain tavallinen brasilialainen koulutetun keskiluokan edustaja, joka joutuu kohtalon kurimukseen nimenomaan poliisivaltion olemuksen eikä minkään jamesbondimaisen salaisen oman agendan takia.
