Epidemia-ajan teatteripuutteeseen lohtua tuo tuore Ja nyt: Maailma! -draama-antologia. Jukka-Pekka Pajusen ja Merja Sainion kääntämään teokseen on valittu kuusi saksankielistä nykynäytelmää. Ne kommentoivat eurooppalaisen todellisuutemme jännitteitä ennen koronan niihin tuomaa uutta kerrosta.
Ajallisesti vanhin näytteistä on jo vuonna 2002 ensi-iltaan tullut Nobel-kirjailija Efriede Jelinekin (s. 1946) Jackie. Kulttuurista naiskuvaa Jacqueline Kennedy Onnassiksen henkilön ja erityisesti hänen kuuluisiin vaatevalintoihinsa liittyvän mediajännitteen kautta peilaava monologi on osa viisiosaista Tyttö ja kuolema -näytelmäsarjaa. Näyttämöohjeissaan kirjailija kannustaa huomioimaan, miten kovia kokenut naishahmo vetää perässään kuolleiden miestensä ja lastensa taakkaa. Netistä löytyvän newyorkilaisen Women’s Project Theaterin trailerista voi päätellä tätä ohjetta noudatetun myös konkreettisesti.
Sibylle Bergin (s. 1962) koko antologialle nimen antanut Ja nyt: Maailma! Eli niin kutsuttu ulkona ei sano minulle mitään (2013) on myös korostuneen naisnäkökulmainen monologi. Aggressiivisena rap-vuodatuksena kulkevan feministisen tekstin päävirtaa pilkkovat puhelimella, tekstareilla, skypellä ja ”tsätillä” ulkomaailmasta tulevat yhteydenotot.
Ewald Palmetshoferin (s. 1978) Harhautuneiden (2019) hahmot kärsivät keskinäisen kommunikaation katkoksista, mikä johtaa vääjäämättä klassiseen tragediaan. Esitys alkaa ja päättyy antiikin teatterin yksiäänistä kuoroa muistuttaviin osuuksiin, jotka alleviivaavat ajan epätoivoa. Kirjailija toivoo näyttämöohjeissaan lavastukselta vahvaa pelkistystä – yhden ratkaisun voi nähdä Reidenztheaterin kantaesityksen trailerissa.
Falk Richterin (s. 1969) In My Room perustuu autobiografiseen aineistoon, jossa työryhmän miehet pohtivat omaa isäsuhdettaan. Siinä korostuvat homoseksuaaliseen identiteettiin liittyvät jännitteet ja – saksalaisittain tyypilliseen tapaan – natsiaikaan ankkuroituvat sukupolvitraumat. Enis Macin (syntynyt 1993) Sivustakatsoja (2018) puolestaan imitoi muodoltaan media-ajan viestitulvaa tutkien erityisesti sitä, miten internetin torikokouksissa väkivallan tunnistamisen ja moraalisen puuttumisen mahdollisuus katoavat.
Thomas Köckin (s. 1986) tulviva paratiisi harhautunut sinfonia (2016) on rönsyilevä ja jopa luettunakin kakofoninen keitos, jossa kohtaavat ilmastomuutoksen jälkeinen dystopia ja tämän hetken tekopyhä pyrkimys yrittää sovitella 1800-luvun lopun kolonialismin syyllisyystaakkaa. Ruhrspiele Eecklinghausenin kantaesityksen trailerista saa lisävihjeitä siitä, mihin näytelmän saama huomio perustuu.
Toivottavasti tällainen saksankielisten näytelmien käännösten julkaiseminen saa jatkoa. Vielä anteliaampaa olisi, jos tällaisia käännöksiä olisi saatavilla, kun esitykset ja mahdollinen kulttuurikeskustelu ovat käynnissä. Eipä haittaisi sekään, jos tarjolla olisi kuvallista materiaalia esitysten näyttämöllistämisestä ja edes lyhyt yhteenveto niiden saamasta vastaanotosta.
Ja nyt: Maailma! Kuusi näytelmää saksankielisiltä näyttämöiltä
Toimittaneet ja kääntäneet Jukka-Pekka Pajunen & Merja Sainio
514 sivua, Goethe Institut 2021.
