Kolme sisarta
Anton Tšehov & Paavo Westerberg
Esitykset Kansallisteatterissa 9.5. asti.
Kolme sisarta on valintojen tekemisen vaikeutta kuvaava Anton Tšehovin klassikkonäytelmä vuodelta 1901. Sen tarinassa äskettäin kuolleen upseeri-isän kolme tytärtä elävät taantuvassa varuskuntakaupungissa ja haikailevat paluuta lapsuutensa nostalgioimaan Moskovaan.
Sisaruksista velvollisuudentuntoinen Olga omistautuu työlleen, intohimoinen Maša pohtii miehen vaihtoa ja Irina ripustautuu romanttisiin haaveisiinsa. Samaan aikaan heidän veljensä Andrei tuhlaa yhteistä omaisuutta juomalla ja pelaamalla.
Paavo Westerbergin sovitus seuraa uskollisesti alkutekstiä, mutta sen alkupuolta hallitsee huikea näyttämökuva. Siiinä karusellimaisesti pyörivän massiivisen huvilalavasteen keskellä näyteltävistä kohtauksista – ja niiden toissijaisista yksityiskohdista – välittyy suoraa videokuvaa näyttämön yläpuolella ja edessä oleville screeneille. Talon sisällä sataa lunta.
Alkuperäisteksti luotaa edessä häämöttävää romahdusta keisarillisen Venäjän lopunaikoja elävän aristokraattisen perheen näkökulmasta. Päivitetyssä esillepanossa taas on helppo nähdä nykyinen keskiluokka elämäntapakriisissä suuren ympäristömuutoksen edellä.
Juuri hektisen media-ajan metaforana näyttämämökuva onkin erityisen pysäyttävä. Samalla sen hinta draaman kannalta ei ole vähäinen. Tšehovin henkilöiden ja heidän suhdeverkostonsa psykologinen monitasoisuus uhkaa jäädä – sananmukaisesti – ruudun taakse.
Tosin ratkaisulla on toinenkin puolensa. Kun puoliajan jälkeen ylimääräinen liike on pysähtynyt, suurten valintojen hetket tiivistyvät sitäkin kirkkaammin. Viimein tilaa saavan näyttelijätyön keskellä nousevat lataukseltaan erityisen vahvoina Emmi Parviaisen ja Marja Salon suoritukset Mašan ja Irinan rooleissa.
On myös vaikuttavaa, miten ajattoman tarkasti jo Tšehov on osannut piirtää siskojen kälyssä Natašassa (Anna-Maija Tuokko) ilmentyvän pikkusieluisen nousukkaan. Todellisessa elämässä törmäämme yhä hahmoihin, jotka jopa palavien raunioiden keskellä ovat valmiita halveksimaan tarpeettomana kokemiaan ihmisiä.
