Silinterihatulla ja megafonilla varustautunut hahmo ilmaantuu yllättäen teatterin lämpiöön ja ryhtyy mainostamaan tulevaa esitystä kuin möisi savikippoja Savonlinnan torilla. Konkarinäyttelijä Taisto Reimaluodon välittämistä myyntisloganeista kaikkein sattuvin jää mieleen. Hän lupaa, että esityksestä poistuttuaan katsoja on taatusti onnellisempi kuin sinne saapuessaan.
Alkamassa on Taija Helmisen kirjoittama ja Teatteri Avoimien Ovien johtaja Hanna Kirjavaisen ohjaama näytelmä Onnellisinta on olla onnellinen. Se kertoo Elis Sinistöstä (1912–2004), omalaatuisesta ITE-taitelijasta, tanssijasta, pasifistista ja vegetaristista, joka tunnetaan myös Kirkkonummelle rakentamastaan hämmentävästä Villa Mehusta.
Näytelmässä Reimaluodon ilmentämä Sinistö kertoo yleisölle elämäntarinaansa rikkaalla ja täynnä kaunokirjallisia sattumia vilisevällä puheenparrellaan. Elämänfilosofian ohella läpikäydyksi tulevat luonnostaan erikoisen Sinistön nuoruuden pitkät patikkataipaleet Kulkuri-Santtuna, pasifistin päätyminen sota-aikana mielisairaalaan ja vapautuminen sieltä lääkärinsä mukaan ”terveimpänä tuntemanani miehenä”, seikkailut tanssin ja kuvataiteen maailmassa sekä ryhtyminen taiteelliseen talohankkeeseensa.
Tarinan edetessä elämäntaiteilija työntää lavalla outoa metallihäkkyrää, jonka pyörät on lukittu kulkemaan oranssilla maalilla merkittyä samsaraa. Kertojan kulku käy kerta toisensa jälkeen myös rakennelmaan kuminauhoilla viitteellisesti merkitystä portista. Hänen ämpärissään kantamat kivenmurikat saavat ilmentää paljon muutakin kuin Sinistön kolmea elämän peruskiveä: realismia, romantiikka ja mystiikkaa.
Yhdelle henkilölle kirjoitettu näytelmä on kuin mittatilaustyönä räätälöity lukuisista monologeistaan tunnetulle Reimaluodolle. Hänen uraansa seurannut katsoja voi nähdä Sinistön roolissa myös muistumia esimerkiksi Jouko Turkan televisiolle ohjaaman Seitsemän veljeksen (1989) Timosta, Esa Kirkkopellon Yrjö Kallisen valaistumisen (1995) nimihahmosta, Atro Kahiluodon Kalevalan Eliaksesta (1998), Kristian Smedsin Jumala on kauneus -näytelmän Villestä (1995 ja 2008) yhtä hyvin kuin hänen useammasta Nummisuutarin Eskoistaan.
Syyskuussa 60-vuotispäiviään juhlinut Reimaluoto on omalta karaktääriltään sielukas maalaisjunttura, jonka silmissä ja eleissä on pikkupojan vilkkautta. Turkkalaisen koulun näyttelijänä hän ei todellakaan unohda kehoaan narikkaan, vaan käyttää myös henkisiä kokemuksia välittäessään työkalunaan koko kroppaansa. Eikä ole sattumaa sekään, että tanssin huumaan intoutuessaan hänen olemuksessaan voi nähdä viitteen vaikka Sielun Veljien aikaiseen Ismo Alankoon.
Esityksen kantavin voima on sen intensiivisessä kokemuksellisuudessa. Sinistön nöyrä elämänkatsomus ei avaudu vain hänen sanoissaan, vaan se lihallistuu läpikotaisella tavalla edessämme näyttämöllä. Tämä on teatteritaiteen juhlaa. Puolentoista tunnin monologi rientää ohi hetkessä kuin elämä itse. Kuoleman rajapintakin piirtyy vain huokauksenomaisena siirtymänä, vailla ensimmäistäkään spektaakkelin hipaisua.
Kaikkiaan Onnellisinta on olla onnellinen osoittaa sieluun porautuvalla tavalla, miten elämän kokeminen saattaa hyvinkin olla mahdollista ilman kitkaa. Ja toden totta, se lämpiössä annettu lupaus näytelmän lisäämästä onnellisuudesta ei ole liioittelua laisinkaan.
Taija Helminen & Hanna Kirjavainen: Onnellisinta on olla onnellinen
Esitykset Teatteri Avoimissa ovissa 23.11. asti. Esitykset Lahden kaupunginteatterissa 18.2.–18.3.2022.
