Jukka Nousiainen Trio: Jukka Nousiainen Trio
Jukan musiikki (2025)
Kitaristi-laulaja Jukka Nousiaisen mukaan nimetystä triosta ei rock’n’roll-pätevyyttä puutu. Taustalaulajina hypotenuusan päistä löytyvät Nousiaisen aikaisemmissa bändeissä rumpuja paiskinut Sini Suvanto sekä monissa nimekkäissä yhtyeissä (mm. Pintandwefall, Ninni Forever Band, Risto) soittanut basisti Ninni Luhtasaari.
Levy ilmestyi kesän korvilla toukokuussa ja tuntuu jo nyt ajattomalta. Yleistunnelma on hyvällä tavalla retro, ja ajan trendien vastaisesti biisien annetaan soljua kiireettömästi omilla painoillaan. Mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa?
Tai oikeastaan on kyllä kiire. Nousiaisen tekstit nimittäin ottavat kantaa ilman ironian häivää. Vaikka välillä ympäröivä maailma tuntuukin hukkuvan rasismiin, fasismiin ja kiehuvaan paskaan, niin ydinsanoma on, ettei toivosta sovi kuitenkaan luopua. On aika ryhtyä toimeen. Tämä vilpitön suorapuheisuus näkyy kappaleidenkin nimissä. Eläimet pois häkeistään ja Jokainen samanarvoinen kertovat juuri siitä, mistä arvata saattaa.
Lopputuloksena on sähköinen levy manselaista jytää, joka rokkaa ja rytisee vilpittömän ärhäkkäällä tyylillä. On epäselvää, jatkaako trio olemassaoloaan kesän jälkeen. Kaihoa riittää siis ilman levyn päättävää Pispalan papan piippu -biisiäkin. Elämä kuitenkin jatkuu, eikä rock’n’roll kuole koskaan.
Antti Kurko
Faarao Pirttikangas & Kalloreki: Kallorekilauluja
Humu Records (2025)
Pohjois-Savon laulumailta Varpaisjärveltä lähtöisin oleva musakameleontti Pekka ”Faarao” Pirttikangas on julkaissut musiikkia lukuisissa bändeissä ja yhteistyökuvioissa jo kolmella vuosikymmenellä. Tällä kertaa Pirttikangas on kutonut Kalloreki-kokoonpanon kanssa hylätyn rautaromun ja mätänevien lehtien leikkisän soundtrackin, jonka sanoituksiin on saatu inspiraatiota Suomen kansan vanhoista runoista – ja Tesomalta. Maisemat vaihtuvat tehtaan varjoista korpikuusen alle ja hiidenpadan ääreen.
Muun muassa kitaraa ja balalaikkaa levyllä soittavan Pirttikankaan lisäksi Konsta Eskelinen (mm. viulu ja basso), Timo Kinnunen (mm. rummut ja klarinetti), Marko Niittymäki (mm. banjo ja vibrafoni) ja Kusti Vuorinen (haitari, kansitaide) ottavat jo avausraidalla Korpiviidakon laki ilon irti soittimista, rytmiikasta ja mielikuvituksesta. Erilaisia kosketinsoittimia levyllä on puolenkymmentä; klarinetti kiekuu, tuuttaa ja soljuu, pelti kolisee. Pirttikangas laulaa, loitsii ja kähisee varmalla otteella läpi levyn. Salasieniseura on kuin tuutulaulu sienten maailmasta, Manan sanat -biisin alussa kuullaan Jack Whiten Savon serkkua.
Levyn romuluinen, humuksen ja sienirihmastojen hajuinen musiikki-ilottelu sopii mainiosti kaamoksen koitosta odottavan ihmislapsen syksyyn.
Emilia Miettinen
Kannaste4: Out of Self and into Others
Kannaste4: Out of Self and into OthersWe Jazz (2025)
Saksofonisti Jussi Kannasteen lisäksi Kannaste4-bändissä soittaa trumpetisti Tomi Nikku, basisti Petter Eldh ja rumpali Joonas Riippa. Out of Self and into Others on Kannaste4:n ensimmäinen levy. Kuulemma biisit kuvastavat Jussi Kannasteen elämää, mutta ilmeisen hyvin Kannasteen ylä- ja alamäkiin, kiihdytyksiin ja hidastuksiin sopii mukaan muun bändin soitanto.
Levyn aloittaa nopeatempoinen ja koko bändin kiihkeä paahde, New Life. Puhaltimet eli Kannaste ja Nikku kulkevat nopeana ja tiukasti aksentoivana duettona stemmoissa. Ruotsalaissyntyinen basisti Eldh paljastaa kyntensä pystybassoa läpsytellen. Komea lähtö!
Toinen biisi ei ole pelkkä väliosa kuten sillat yleensä: The Bridgessä Eldh saa loistaa. Biisi alkaa balladina, joka mahdollistaa Kannasteelle ja Nikulle pitkät äänet, ja heti kuulee, ettei basisti saa lepohetkeä.
Kolmannessa biisissä, Ups and Downs -seikkailussa, on rumpali Riipan vuoro kukoistaa.
Out of Self and into Others on tanakkaa jazztaidetta.
Jokaisella nykyjazzlevyllä on oltava biisi, joka pysäyttää kuulijan hämäryydellään. Hekin, jotka ovat päästäneet ajatuksensa karkaamaan sotiin, muunlaiseen ihmiskunnan tyhmyyteen tai tärkeisiin asioihin kuten pestoresepteihin, palaavat takaisin, kun yrittävät laskea No Namen tahtilajia.
Rauhallinen It’s All Good on jopa niin hyvä, että Kannaste4 soittaa sen levyllä kahteen kertaan. Vaikeaa uskoa, että biisin – tai biisien – pääteema on vain c-mollisointua eestaas, mutta kun noita kolmea ääntä fraseeraa, homma leviää jazziksi. It’s All Good Reprise palkitsee kuulijan hienoisilla funkin vivahteilla.
Iida Simes
