Kantaja
Aapo Aaltokoski Company & 50+ Tanssikollektiivi
Tanssin talo
Kantajan kehossa on monta huolta, mutta myös iloa, elämää ja kaipuuta. Kantajalla on mukanaan muita ihmisiä, eläviä ja kuolleita. Eniten kuitenkin ihminen kantaa itseään, sieluaan.
Tanssija, koreografi Alpo Aaltokosken teoksessa Kantaja viisi tanssijaa näyttää, miten he kantavat taakkojaan maailmassa, jossa kenelläkään ei ole sitä ylellisyyttä, että voisi toimia vain omilla ehdoillaan ilman muiden vaikutusta.
Teoksen ensimmäisellä puoliskolla taakat ovat raskaita. Musiikki korostaa tätä.
Teoksen hahmot ovat ymmärtäneet kuoleman läheisyyden, ja he tarrautuvat elämänlankaan. Pelottavaa ei välttämättä ole kuolema vaan elämän jättäminen.
Lyömäsoittaja Ricardo Padillan rytmi on aluksi raskas, ja monotoniseksi naamioitunut alun rytmi muistuttaa sekä sydämen lyönneistä että hautajaisista. Kun soittoon yhtyvät Lea Pakkalan sello ja Joonas Wideniuksen kitara, musiikki alkaa keinua. Myös taivaalla, salin katossa, aurinko alkaa pilkahdella.
Kantajan taakka ei ole vain surua, vaan se on surua ja iloa. Avaimen teoksen tulkintaan antaa ohjelmalehdykässä lainattu Saima Harmajan runo:
”Levotta ihmisessä sotivat
liha ja henki, sanoo profeetta.
Päinvastoin minulla! Ilman ruumistani
en koskaan jaksaisi kantaa sieluani.
Kun ruumis nauttii, silloin sielu nukkuu.
Ja sielun tuska ruumiin tuskaan hukkuu.”
Teoksen toisella puoliskolla tanssijoiden asu ovat hyvin toisenlaiset. Alun pelkistetyt paita ja lyhyet housut -yhdistelmät ovat loppuosassa värikkäitä diskokamppeita tai muuten vaan irrotteluun tarkoitettuja releitä. Tanssijat palaavat muistoihinsa työelämästä ja sosiaalisista kohtaamisista. Törmäyksiin elämän ruuhkassa.
YLI VIISKYMPPISTEN KOMPPANIAAN eli 50+ Tanssikollektiiviin kuuluu monenlaisia ammattilaisia: mukana on teatteriohjaaja Maikki Hauru Muhoksen Villateatterista, tanssitaiteen laitokselta jopa trapetsille kivunnut Tiina Huczkowski, Pariisin saleissa ja kaduilla edelleen esiintyvä tanssitaiteen laitoksen kasvatti Sari Laakso, Tanssiteatteri Raatikon legenda ja jopa Hollannin kansallisbaletissa tanssinut Marja Leino, ja onpa siellä Aaltokosken omakuvan kaltainen tanssija ja koreografi Ari Numminen, joka tunnetaan erityisesti Helsingin Kaupunginteatterin ja Tampereen Teatteri Telakan töistä.
Jokaisella heistä on oma tapansa puhua tanssin koukeroista kieltä. Leino on ilmeikäs myös kasvoiltaan, Laakso tanssiltaan yhtäaikaa kulmikas ja notkea kun Numminen vaikuttaa harkitsevalta ja tyyneltä. Kiharapää Huczkowski on lapsenomaisen villi ja vilkas, kun toinen kiharapää, Hauru, on raamikas ja korskea nykynainen.
1900-luvun alkupuolella tanssimaailman protestina kehittynyt ”moderni tanssi” hylkäsi aikoinaan baletin kurinalaisen ja sangen rajallisen muotokielen. Siitä sittemmin jalostunut nykytanssi on lajina toki vaativaa mutta ilmaisultaan sallivaa. Baletin joutsenten kireiden nutturoiden sijaan nykytanssijoiden hiukset saavat valua vapaina eivätkä kehotkaan ole niin tiukasti nuoruuden muottiin jähmetettyjä.
Nimenomaan 50+ Tanssikollektiivin kaltaiset taiteilijat näyttävät mallia ja tuovat toivoa kaikille kulttuuria rakastaville: vaikka keho vääjäämättä ikääntyy, se voi kyetä silti tanssimaan. Luovuttaa saa mutta missään nimessä ei ole pakko heittää tossuja kehään. Lahjakkuudesta viis, voivat senioritanssijat helpottuneena ajatella: treenaamisen taito se vasta onkin taidoista suurimpia.
”MINÄ YMMÄRRÄN SEN, miten onnellinen oli kulkuriveljeni Jan.” Tapio Rautavaaran klassikko jää soimaan mieleen pitkäksi aikaa esityksen jälkeen, sillä sen kertosäe kuultaa ilmeisen tarkoituksenmukaisesti kitaristi Joonas Wideniuksen musiikista läpi.
Vaikka nykyään taiteen alalla säästetään monenlaisista kuluista, elävästä musiikista ei onneksi nyt ole tingitty.
Alpo Aaltokoski Company & 50+ Tanssikollektiivi: Kantaja
Tanssin talossa 24.5.2025 saakka, tanssintalo.fi
Koreografia: Alpo Aaltokoski, sävellys: Joonas Widenius, tanssijat: Maikki Hauru, Tiina Huczkowski, Sari Laakso, Marja Leino ja Ari Numminen, muusikot: perkussioissa Ricardo Padilla, selossa Lea Pakkala, kitarassa Joonas Widenius, puvustus: Antrea Kantakoski, valot ja video: Erno Seppälä ja koreografin assistentti: Satu Rekola.
Korjattu 30.5. Tiina Huczkowskin urataivalta: hänkin on tanssitaiteen laitoksen alumneja eikä niinkään Jouko Turkan oppilaita, vaikka toki siihen aikaa Turkka vaikutti kyseisessä opinahjossa.
