Teksti: Mika Pekkola
Axel Honneth pyrkii kirjallaan Sosialismin idea elävöittämään sosialismin perinnettä. Honnethille sosialismi on Ranskan vallankumouksen jatkumoa. 1800-luvun sosialisteja ajoi tyytymättömyys liberaaliin vapauskäsitykseen. Heille vapaus oli riippuvaista tasa-arvosta ja solidaarisuudesta. He kritisoivat porvarillista yhteiskuntaa ja kapitalistista taloutta, jotka kannustavat yksilöitä maksimoimaan etunsa. Kapitalismin tuottaman eriarvoisuuden ja ekologisten ulkoisvaikutusten valossa on ilmeistä, että perusongelmat ovat nykyäänkin samoja.
Honneth nostaa sosialismin historiasta esiin kolme ongelmakohtaa. Ensinnäkin sosialismi keskittyi liiaksi taloudellisiin valtasuhteisiin, mikä johti muiden kamppailujen sivuuttamiseen. Toiseksi sosialismi tarrautui työväenluokkaan vallankumouksellisena subjektina. Se ei kyennyt muodostamaan strategisia suhteita eri vastarinnan muotojen, kuten vaikkapa feministisen liikkeen, kanssa. Kolmanneksi sosialistinen teoria seurasi pitkään marxilaista determinismiä, jonka mukaan kapitalismi vääjäämättä sortuisi, kunhan tuotantovoimien kehitys kärjistäisi yhteiskunnallisia ristiriitoja.
Honneth ei usko, että yksittäinen liike tai luokka voisi toimia muutoksen takaajana. Sosialistinen teoria ole huomioinut riittävästi yhteiskunnallista eriytymistä. Sen tulisi toimia sekä talouden, demokraattisen julkisuuden että ihmissuhteiden tasolla.
Sosialismi on inklusiivinen teoria, joka pyrkii palvelemaan kaikkien ihmisten tarpeita harvojen sijaan. Sosialismi ei voi olla nationalistista. Honneth kuitenkin muistuttaa, että konkreettiset olosuhteet kuitenkin vaihtelevat maasta maahan. Yksi strategia voi toimia yhtäällä ja olla hyödytön toisaalla.
Viekö Honneth sosialismilta välineet yhteiskunnallisten antagonismien ja pääoman käsitteellistämiseen vai uudistaako hän sitä 2010-luvulle? Honnethin luottamus vallitseviin instituutioihin sekä luokkapolitiikan arvostelu epäilyttävät. Eri kamppailujen ymmärtäminen osana sosialistista siirtymää, kokeilujen painottaminen sekä sosialistisen vapauskäsityksen esittely ovat sen sijaan kirjan parasta antia.
Suomennos, johon on liitetty kaksi palkintopuhetta, pyrkii seuraamaan Honnethin analyyttistä tyyliä. Jälkisanat avaavat hienosti kriitisen teorian ja Honnethin ajattelun perusteita.
Axel Honneth: Sosialismin idea. Suom. Arto Kuusterä & Jussi Palmusaari. Gaudeamus 2018.
Lisää aiheesta Voiman artikkelissa Uutta sosialismia luomassa.
