Ron Howard
☆☆☆
Vain viisi kuukautta Episode VII – The Last Jedin jälkeen teattereihin tuli elokuva Han Solon nuoruudesta. Kertoo paljon elokuvabisneksen nykytilasta, että Solon ensi-iltaviikonlopun arviolta 168 miljoonan dollarin lipunmyyntitulos nähdään katastrofaalisena epäonnistumisena. Blockbuster-elokuvien tuotantokustannukset ja tuotto-odotukset ovat karanneet niin järjettömiksi, että tuotantoyhtiöt tuntuvat irtautuneen ympäröivästä todellisuudesta.
Solo-elokuvan taloudellinen ”epäonnistuminen” ei kuitenkaan tule suurena yllätyksenä. Elokuvan alkuperäinen ohjaajakaksikko Phil Lord ja Chris Miller saivat potkut kesken tuotannon, ja hätiin kutsuttiin turvallinen mutta tylsä Ron Howard. Tämän sähläämisen myötä lähes kaikki tuotantoon liittyvät huhut ovat olleet negatiivisia. Solo myös ilmestyi toisen Disneyn suurelokuvan Avengers – Infinity Warin perään, joka oli juuri imuroinut leffalippurahat ihmisten lompakoista.
Kuvioon vaikuttaa sekin, että elokuva ei ole ihan järisyttävän hyvä. Teoksessa on ajoittain mainio svengi ja meno, mutta samalla se tuntuu sarjalta ennalta-arvattavia viittauksia alkuperäisiin Star Wars -leffoihin. Olin määrätietoisesti päättänyt, että en anna Han Solon näyttelijän vaihtumisen vaikuttaa kokemukseen – mutta eihän se niin mennyt: illuusio hajosi pahasti.
