This is NOT Stalker
David Sandqvist & työryhmä
Esitykset Konepajan näyttämöllä 9.6. asti
Stalker on Andrei Tarkovskin vuonna 1979 ensi-iltaan tullut elokuva, joka perustuu Arkadi ja Boris Stugarskin kirjoittamaan dystoopiseen scifi-romaaniin Stalker: Huviretki tienpientareelle (1972, WSOY:n suomennos 1982). Se on myös edellisiin teoksiin perustuva suomalainen pöytäroolipeli vuodelta 2008.
Stalkerin tarinassa valtio vartio visusti ”Vyöhykkeeksi” kutsuttavaa aluetta, joka on jonkinlaisen aiemman avaruushyökkäyksen seurauksena muuttunut saastuneeksi ja vaaralliseksi. Alueella on outoja koneita ja ansoja ja siellä uskotaan ihmisten voivan oppia jotain itsestään. Suurista riskeistä huolimatta etenkin monet elämässään uutta suuntaa etsivät pyrkivät hakeutumaan sinne stalkereiksi kutsuttavien oppaiden johdatuksella.
Vallilan Konepajanäyttämöllä esitetään Sirius-teatterin näytelmää This is NOT Stalker. David Sandqvistin ohjaamassa ja työryhmän kirjoittamassa teoksessa itsensä nimiset Sirius-teatterin näyttelijät (Wilhelm Grotenfelt, Cecilia Paul, Paul Holländer ja Paul Olin) ovat halunneet vuosien ajan intohimoisen omistautuneesti sovittaa Stalkerin näyttämölle. Nyt he pyrkivät Venäjälle sopimaan asiasta teokseen tekijänoikeudet ostaneen tuotantoyhtiön kanssa.
Esityksen alussa siriuslaiset löytävät itsensä Georgian ja Venäjän rajalla sijaitsevasta pidätyshuoneesta, mistä he yrittävät sisäpuhelimen välityksellä selittää tylyille ja ilmeisen korruptoituneille rajaviranomaisille matkansa viatonta tarkoitusta. Jumituksen pitkittyessä ensemblen yhteisöllisyys rapautuu ja hahmojen motiiveista sekä taide- ja elämänkäsityksistä alkaa paljastua sävyeroja. Ajanvietteeksi käynnistetyn roolipelin kautta ääneen pääsee myös ohjaaja Tarkovski.
Tony Sikströmin ja Tuomas Honkasen luoma pelkistetty näyttämökuva ja dystooppinen äänimaisema höystävät ilkikurisellakin tavalla scifiteemaa ja antavat oivat puitteet näyttelijöiden eksistentiaaliselle taideahdistukselle. Itseironisen tarinankuljetuksen alla kyse on vakavasti omien taiteeseen liittyvien motiivien ja elämän merkitysten etsimisestä.
This is NOT Stalker on älyllinen, omaehtoinen ja viihdyttävän hauska. Samalla kaikessa merkityksellisyyden etsimisen tuskassaan teos on itsekin ehdottoman merkityksellinen. Silti siinä ei saada hyödynnettyä aivan täyttä säätövaraa esillä olevasta yhteiskunnallisen satiirin ja eksistentiaalisen kärvistelystä. Jossain kohdin myös tragedian terävin kulma jää komediallisen kohkauksen alle.
Tarkovskin elämän moniaineksisuuden symboleista täyteen ahdettu ja vähemmän hauska huviretki päättyy huoneeseen, jossa ihmiset kohtaavat pelkojaan ja haaveitaan ja muuttuvat lopullisesti. This is NOT Stalkerin hyvin samaistettavissa olevat hahmot huomaavat löytäneensä sen huoneen jo näytelmän alussa.
