Viisivuotias Paavo ja kolmevuotias Perttu lähtevät kaverinsa synttäreille. Juhlien päätyttyä onkin jo tullut pimeää ja kaikki näyttää ihan erilaiselta, ja lyhyt kotimatka tuntuu äkkiä kovin pitkältä.
Lasten- ja nuortenteatteriin keskittyvän vantaalaisen Tanssiteatteri Raatikon kevään ensi-iltateos Paavo Virtanen ja pimeys perustuu Anneli Kannon kirjoittamaan ja Noora Katon kuvittamaan Viisi villiä Virtasta -sarjan teokseen, joka käsittelee erilaisia pelkoja.
Kinga Lászlón ja Jaakko Toivosen koreografioima esitys käytti teatterin tiloja hyödykseen poikkeuksellisen hauskalla tavalla, sillä näytös alkoi jo teatterin aulasta. Paavo (Janne Aspvik) ja Perttu (Akim Bakhtaoui) pölähtivät aulaan katsojien joukkoon värikkäissä vaatteissaan kuin suoraan Katon kuvituksesta. Sitten juhlittiin hauskoja synttäreitä osallistavine leikkeineen – aarteenetsintää, tietovisaa ja niin edelleen. Lopputanssin jälkeen oli aika lähteä kotiin, jolloin siirryttiin katsomoon. Näyttämölle oli valoin ja lavastein luotu hienoa talven taikaa.
Aspvik ja Bakhtaoui ilmensivät työssään hienosti lasten leikin ja mielikuvituksen liittoa sekä Kannon kirjoissa niin keskeistä sisarusten välistä rakastavaa kähinää. Esitys oli hyvin rytmitetty. Toisiinsa vaivatta lomittuvat tanssijaksot, dialogi, varjoleikit ja osallistavat kohtaukset veivät tarinaa eteenpäin sujuvasti niin, että pienikin katsoja malttoi seurata esitystä hienosti. Takaseinälle heijastetut yksinkertaiset animaatiot äänitehosteiden kanssa toimivat poikien mielikuvituksen peilinä.
Eräästä osallistavasta kohtauksesta olisi voinut jättää pois maanjäristykset, vaikka se olisikin vaatinut nopeaa reagointia ja viime hetken muutosta. Aikuiskatsoja ei nimittäin voinut välttää ajattelemasta Turkin ja Syyrian kuolonuhreja ja tuhoalueilla käynnissä olevaa inhimillistä katastrofia. Onneksi lapsille tuo tuskin mieleen juolahti.
Seurueemme nuorin jäsen oli reilusti alle kolmevuotias ja pärjäsi ihan mainosti yli kolmevuotiaille suositellussa esityksessä. Kaikista jännittävintä taisi olla, kun Paavo tuli synttärijuhlien aikana esittäytymään ja kysymään pienen “synttärivieraan” nimeä.
Kirjan hurjimmat hahmot, kuten pienten poikien verta himoitsevat vampyyrit, oli ymmärrettävästi jätetty esityksestä pois, ja poikia pimeässä talvimaisemassa jahtaava kammotus ei ole kirjan tarinan tavoin sisko, jonka siluetti näyttää erehdyttävästi ihmissudelta, vaan jotain ihan muuta.
Mainio esitys upotti kaikenikäiset katsojat hienosti lapsen maailmaan, mielikuvitukseen ja pelkojen käsittelyyn. Se avasi hyvin myös aikuisille, miksi kotimatkassa – tai lasten touhuissa yleensä – kestää joskus niin hiivatin kauan.
Paavo Virtanen ja pimeys Tanssiteatteri Raatikossa 11.2.–3.3. ja 20.4–26.5.
