ElokuvaKirjoittanut Tuomas Rantanen

Paul Thomas Andersonin uusin elokuva pursuaa viihteellistä väkivaltafetisismiä

Mestariohjaaja hukkaa One Battle After Anotherissaan mahdollisuuden sanoa mitään tähdellistä USA:n kasvavasta poliittisen väkivallan kierteestä

Lukuaika: < 1 minuutti

Paul Thomas Andersonin uusin elokuva pursuaa viihteellistä väkivaltafetisismiä

One Battle After Another

Paul Thomas Anderson

★★

Magnolian (1999), There Will Be Bloodin (2007) ja Mestarin (2012) jälkeen ohjaaja Paul Thomas Andersonille on kertynyt maine yhteiskunnallisia jännitteitä myös metaforisen syvällisesti käsittelevänä tekijänä.

One Battle After Another alkaa aiheen puolesta lupaavasti vasemmistoterroristien järjestäessä Meksikon rajan militaarisessa vastaanottokeskuksessa näyttävän vapautusoperaation. Säpinän keskellä esitellyksi tulevat fanaattinen, mutta coolin seksikäs kaaderipomo Perfidia Beverly Hills  (Teyana Taylor), hänen oudon tossukkamaiseksi kuvattu kumppaninsa (Leonardo DiCaprio) ja häneen silmänsä iskevä elokuvan pääpahis, testosteronia tihkuva eversti Steven J. Lockjaw (Sean Penn).

Stereotyyppisten hahmojen kyydissä selviää pian, että kunnianhimo kuvata poliittiseen väkivallan yhteiskunnallisia tai psykologisia motiiveja niin anarkistien, valtionhallinnon kuin korkean tason rasistisalaliittojen piirissä on kioskipokkarin tasoa. Samalla kun elokuvan juoni on täynnä lapsellisia epäuskottavuksia, se esittää kaikki ihanteet ohuen opportunistisina ja kaiken väkivallan seksuaalisesti kuorrutettuna.

Äskettäin kuollut Robert Redford onnistui kuvaamaan vasemmisterrorismin näkökulmaa paljon paremmin elokuvassa The Company You Keep (2012). One Battle After Anotherin epäonnistumista korostaa sen oma viittaus terrorismin tragediaa sisältäpäin kuvanneeseen Gillo Pontecorvon Taistelu Algeriasta -klassikkoon (1966).

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.