Synkin hetki
Joe Wright
Elokuvateattereissa nyt
☆☆☆☆
Sir Winston Churchill (1874–1965) toimi Britannian pääministerinä vuosina 1940–1945 ja 1951–1955. Ammattisotilaana siirtomaasotiin osallistunut aristokraattinen kolonialisti ja kovaa oikeistolaista sisäpolitiikkaa ajanut parlamentaarikko oli myös kirjallisuuden Nobelilla palkittu tyyliniekka.
Joe Wrightin elokuva keskittyy siihen historialliseen hetkeen, jossa oman konservatiivipuolueensakin vieroksuma Churchill nousee Hitlerin suhteen liian myöntyväisenä pidetyn Neville Chamberlainin (1869–1940) sijalle pääministeriksi.
Poliittinen pelivara on ahdas: Länsi-Eurooppaa hallintansa vyöryttävä Natsi-Saksa on saartanut yli 300 000 brittiä Dunkerquehen samalla kun kansallinen puolustuskyky ja -tahto ovat epävakaassa tilassa.
Churchillin suoraviivainen johtajuuden tapa, sotilaallisen taustan tuoma tottumus ihmisuhrien vääjäämättömyyteen ja aristokraattinen ylimielisyys kovan arjen kansalaisuutta kohtaan tekivät hänestä hyvän sota-ajan pääministerin. Toinen tarina on sitten se, että melko lailla juuri nämä tekijät kaatoivat hänet rauhanajan poliitikkona jo heti sodan jälkeen pidetyssä vaaleissa.
Gary Oldman saa oivasti tuntumaa Churchillin rymistelevän määrätietoisuuden takana lymyäviin epäröinnin hetkiin ja alkoholismiin. Vaikeiden päätösten tekemiseen liittyvää yksinäisyyttä vahvistetaan myös onnistuneilla kuvallisilla ratkaisuilla.
Heikoimmillaan elokuva on keinotekoisessa kohtauksessa, jossa Churchill hakea tukea lyhyellä metromatkalla kohtaamiltaan tavallisilta kansalaisilta. Siinä myös kuultaa läpi laskelmoitu pyrkimys tarjota isänmaallisuutta ja myyttistä johtajuutta selkänojaksi juuri nyt eurooppalaisen identiteettinsä kanssa horjuville englantilaisille.
