Oiro Pena: Béke
Ultraääni Records 2025
Suomalainen jazz-kokoonpano Oiro Pena on herättänyt kansainvälistäkin huomiota free jazzia ja kansanmusiikkia yhdistelevällä ilmaisullaan. Yhtye keskittyi ensimmäisissä julkaisuissaan improvisoituun instrumentaalimusiikkiin, mutta on siirtynyt vähitellen kohti sävellettyä ja laulupainotteista tuotantoa. Uusi levy Béke jatkaa samalla linjalla. Albumi herättää henkevyydessään mielleyhtymiä Pharoah Sandersin ja Alice Coltranen spiritualistiseen jazziin. Myös kansanmusiikkivaikutteet ovat vahvasti läsnä, ilmeisimmin kappaleessa Mummon biisi (Hei hei rantaniityllä tuolla).
Oiro Penan musiikki tuntuu samanaikaisesti sekä kepeältä että painokkaalta. Yhtyeen vuonna 2019 perustanut Antti Vauhkonen esiintyy levyllä rumpalin, huilistin ja laulajan rooleissa. Merikukka Kiviharjun ja alttoviuluakin levyllä soittavan Merimaija Aallon laulut tukevat oivasti Vauhkosen, kontrabasisti Philip Holmin, kosketinsoittaja Staffan ”Wolf” Södergårdin ja saksofonisti Sami Pekkolan svengiä.
Béken vaikuttavin kappale on levyn aloittava Päästäkää, jonka toisteisuus – ”päästäkää ne ihmiset menemään, päästäkää ne ihmiset elämään” – herättää kuulijassa tunteen rauhan ja vapauden puolesta järjestetyn riitin todistamisesta. Taitavasta soitannosta ja tuotannosta huolimatta levystä huokuu huoleton tee-se-itse -asenne.
Mika Pekkola
Joni Ekman: Joko saa laulaa?
Svart Records 2025
Joni Ekmanin joulukuussa julkaistu albumi alkaa glam rock -tunnelmissa. Levyn alkutahdeissa soivat Sweet ja Suzi Quatro. Tule rakkaus -avausraidan vetävää jytää leikataan kuitenkin kaihoisalla romantiikalla, joka on ehtaa Ekmania. Kesäkuu on kylmä, sade hakkaa ikkunaan, mutta laulun kertoja on valmis pihkaantumaan.
Tamperelainen muusikko on käsittämättömän tuottelias ja siihen nähden tavattoman tasalaatuinen. Se ei tarkoita jämähtämistä. Vastustamaton avausraita on popsensibiliteetin ja ränttätäntän rakkausliitto, mutta sen jälkeen musiikki saa enemmän sävyjä. Joko saa laulaa? -albumi onkin edellistä soololevyä EkManiaa! (2022) kunnianhimoisempi. Se on myös parempi.
Ekman on siirtynyt pitkin uraansa monipuolisempaan ilmaisuun: autotallirokista progehtaviin ja juustoisinkiin sävyihin. Pintaan nousevat tällä kertaa balladit, joissa urku lähestulkoon syrjäyttää Ekmanin omimman instrumentin, sähkökitaran. Hienossa Ostoksilla-biisissä saman meinaa tehdä saksofoni ja Yhdessä vai erikseen -kipaleessa poikkihuilu.
Instrumentaatio saattaa monipuolistua, genrerajat ylittyä ja tilutteluakin löytyä, mutta pinnistelyn maku puuttuu. Ekman ei purista sähkökitaraansa rystyset valkoisina.
Kaisu Tervonen
Liisa Akimof: Miten asiat oikeesti on?
Huopalahden huvitus 2026
Suomalaisen poprockin edelläkävijä Liisa Akimofin 1980-luvun yhtye Tavaramarkkinat oli ensimmäinen albumin julkaissut kotimainen ”tyttöbändi”. Uudelle Miten asiat oikeesti on? -levylleen Akimof on ammentanut arkisista kuvista kuten erikoiskahveista ja jakohihnoista sekä varsin tunnistettavasta feministisestä turhautumisesta. Manspleinaamisen ytimeen upottavassa nimikappaleessa terävä huumori yhdistyy ratkiriemukkaasti Akimofin lempeään ilmaisuun. Lakkoon! on ainaisen vastuunkantajan rooliin tympääntymisestä syntyvää säpäkkää syntikkapoppia. Akimofin ja taitavan bändin (miksaus ja kitarat Pekka Tuomi, koskettimet Antti Vuorenmaa, rummut Sebastian Krühn, taustalaulut Kielo Kärkkäinen ja Tiia Schwartz) hyväntuuliselle keitokselle toivoo runsaasti radiosoittoa.
Emilia Miettinen
