Sielun silmä
11.5.-8.9.2019
Gallen-Kallela museo, Tarvaspää
Turunväylän kupeessa, vanhan paanukaton alla pääsee salaperäiselle tutkimusretkelle Suomen taidehistoriaan. Akseli Gallen-Kallelan ateljeelinnasta löytyy Nina Kokkisen kuratoima näyttely Sielun silmä, joka valottaa Suomen 1800- ja 1900- lukujen taitteen taiteilijoiden viehtymystä salatieteisiin. Kokkisen väitöskirjan pohjalta aiheesta tehty kirja Totuudenetsijät ilmestyi keväällä.
Taiteilijan ateljeemuseossa on leikkisyyttä ja salaperäisyyttä. Kuin tutkisi vanhan aavemaisen kartanon salaisuuksia.
Fin de siecle oli otollista aikaa mystisempien näkymättömien virtojen tutkimiselle – sähkövalaistus ja puhelin kun olivat aikalaistensa silmissä ihmeitä. Lisäksi lähes jokaisessa perheessä tapahtui nuorena nukkumisia ja lohdun tarve oli suuri. Lohtua haettiin muun muassa meedioilta, joilla uskottiin olevan kyky toimia henkien välittäjinä.
Suomen kultakauden taiteilijoiden tavasta istua spiritimisessioissa pitkälti vaiettiin viime vuosisadalla. Nyt aika tuntuu olevan kypsä tuon ajan maalausten tarkasteluun myös tekijöiden okkulttisesta näkökulmasta. Tuonpuoleisesta näkyjä maalannut ruotsalainen Hilma af Klint on lunastanut paikkaansa abstraktin taiteen pioneerina. Ateneumissa vastikään päättynyt tsekkiläisen František Kupkan näyttely toi avoimesti esille taiteilijan kiinnostuksen teosofiaan.
Tarvaspäässä on esillä töitä merkittäviltä suomalaisilta tekijöiltä: Hugo Simberg, Ellen Thesleff, Pekka Halonen. Kansalliseepoksen mystinen tulkinta käydään läpi. Eemu Myntin ilmeikäs muotokuva Jean Sibeliuksesta, leijuvat kukat päänsä ympärillä, on ripustettu vihreän rokokoosohvan yläpuolelle. Taiteilijan ateljeemuseossa on leikkisyyttä ja salaperäisyyttä. Kuin tutkisi vanhan aavemaisen kartanon salaisuuksia. Kun kohtaan Gallen-Kallelan veistämän Syntiinlankeemuskaapin, hymähdän. Niin röyhkeän kaiken selittävä se on.
Sielun silmä -näyttelyssä näkyy kuraattorin kädenjälki. Pekka Halosen herkkä Madonna on ripustettu roikkumaan tyhjästä vanhan tuolin yläpuolelle mikä jättää istuimen ja taulun väliin aaveen mentävän tilan. Huomion kiinnittää perällä oleva Ida A. Fieldtzin muotokuva harppia pitelevästä kuvanveistäjä Sigrid af Forsellesista. Rennosti päätään käteensä nojaava nainen on itsevarma ja rento. Minä haluan olla hän. Keskelle huonetta on asetettu ennustuslaite emanulektori, eikä kävijä voi olla pohtimatta mahdollisuutta osallistumisesta spiritistiseen sessioon.
Teksti: Sara Rantanen
