Näkemiin neuvostoliitto
Lauri Randla:
☆☆☆☆
Inkerinsuomalainen ohjaaja-käsikirjoittaja Lauri Randla kertoo omiin lapsuudenkokemuksiinsa perustuvassa elokuvassaan nostalgisen tarinan entisen Neuvostoliiton savuavilla rauniolla tapahtuvasta aikuiseksi kasvamisesta. Siinä systeemille keskisormea näyttävän yksinhuoltajaäidin (Nika Savolainen) poikana lapsuuttaan salaisessa uraaninjalostamokaupungissa ja Tallinnassa elävä Johannes (Niklas Kouzmitchev) kipuilee kuuliaisen neuvostokansalaisuuden ja Viron vapautumisen ajan uusien tuulien välissä.
Lapsen silmin nähtynä muistikuvat uraanijalostamon kielletyistä ympäristöongelmista, virkamiesten mielivallasta ja korruptiosta, autoritaarisesta koulukurista, Afganistanin sodan traumoista, alkoholismista, etnisistä jännitteistä ja neuvostopanssareiden invaasiosta Virossa, poliittisesta väkivallasta, emansipaatiosta, punkkarikapinallisista sekä toverikateutta aiheuttavista Suomen tuliaisista sekoittuvat totiseen oman tien etsimiseen ja unohtumattomaan kokemukseen ensisuudelmasta.
Hellyyttävästä kotikutoisuudestakin voimaa imevissä kohtauksissa leiskuvat muistojen värit ja unohdetun ajan estetiikka. Suomalaisittain katsottuna kaikki on yhtä aikaa oudon tuttua ja kuitenkin samalla vierasta.
Elämänmakuisten henkilöhahmojen ohella elokuvan ihastuttavuus kasvaa sen erehtymättömästä tragikomiikantajusta ja vilpittömästä elämänymmärryksestä. Myötäeläytyvä katsoja voi tunnistaa ikuisen totuuden siitä, miten inhimilliset heikkoudet ja vahvuudet elävät yhtä lailla historian eri aikakausina ja eri järjestelmien keskellä. Seuraavaksi sopiikin odotella Suomeen saapumisesta kertovaa jatko-osaa.
