Kun kukaan ei näe
Erkki Aurejärvi
☆☆☆
Ei hassumpi dekkari. Kirja on kirjoitettu napakasti. Loppuratkaisun eli murhaajan lukija haluaa ehdottomasti tietää. Kieli ja myöskään juoni eivät kompuroi.
Dekkarissa on mm. asianajotoimisto, tuomareita, raastupia, roistoja ja liian kaunis, nuori, älykäs, kunnianhimoinen, rikas, koppava ja todennäköisesti pelokaskin nainen Ursula Pokkinen. Lisänä juoneen on sotkettu ripaus teologiaa ja astrologiaa, joten erilaisia tulkintoja ja tunteita syntyy helposti ko. tarinan puitteissa.
Ihmiskuvaus on psykologisesti oivaltavaa, ihmismielen raadollisuutta ymmärtävää. Lukijan kurkistus kirjan kautta lakimiesten sisäpiirin maailmaan luo kaikessa rujoudessaan yleisinhimillistä kuvaa ihmisten rajoittuneisuudesta, mikä saattaa koskea myös tuomareita. Myöskin lakien tulkinnanvaraisuudella spekulointi on kirjan mielenkiintoista antia.
Lakitieteen, teologian ja astrologian tulkinnat eri yksittäistapauksissa, muotoutuvat erilaisten ihmisten mielissä yksilöllisesti. Ihmiset tulkitsevat havaitsemiaan (tosi) asioita oman persoonallisuutensa ja elämäntilanteensa kautta. Tämä ihmismielen kirjo heijastuu kirjan sivuilta henkilökuvauksissa juonen myötä mielenkiintoisesti.
Kirjassa päähenkilö asianajaja Aarne Salmelainen kuvailee muistakin dekkareista tuttuun tyyliin ronskisti kollegoitaan. (Esimerkiksi Donna Leonin kuvaukset komisario Brunettin käsityksistä esimiehestään Pattasta.) Tällaiset henkilöasetelmat tuntuvat kuuluvan monen dekkarin perusgenreen.
Mutta ollaan me ihmiset millaisia hyvänsä, niin eläytyvänä lukijana olen mielissäni, että murhajutun tuomiossa oikeus lopulta voitti.
Fiktiivistä dekkaria Kun kukaan ei näe voin suositella muillekin lukijoille.
Leena Murto
psykiatrian erikoissairaanhoitaja, dekkariharrastelija
