Kolonialismin muokkaama maailma – Euroopan ekspansion globaalihistoriaa
Janne Lahti ja Johanna Skurnik
Otava 2025, 415 s.
Vuonna 2019 Yhdysvalloissa kohistiin The New York Times -lehden kustantamasta julkaisusta The 1619 Project. Tekstikokonaisuus kirjoitti maan historian uusiksi osoittaen, kuinka kaikki – siis aivan kaikki, ketsupista pankkijärjestelmään – oli kytköksissä orjuuteen ja sen perintöön. Saman voisi epäilemättä tehdä kolonialismin historialle. Nykyiset maailmanpoliittiset asetelmat ja yhteiskuntamme, joiden varaan arkemme rakentuvat, ovat pitkien globaalien kehityskulkujen tuloksia.
Helsingin yliopiston dosenttien Janne Lahden ja Johanna Skurnikin teos Kolonialismin muokkaama maailma raottaa tätä verhoa hieman. Se ei edes pyri olemaan kronologinen esitys kolonialismin historiasta, vaan etenee teemoittain, mikä mahdollistaa aiheen tuoreen, osin yllättävänkin tarkastelun. Miten kolonialismi on näkynyt suhteessa ympäristöön ja viihdeteollisuuteen? Mikä merkitys on ollut koloniaalisella tiedontuotannolla? Miten kolonialisti toteutti valkoisuuttaan siirtomaaympäristössä?
Lahden ja Skurnikin kiehtova teos kertoo lukuisin esimerkein ja anekdootein kolonialismin joskus banaalistakin arkipäiväisyydestä ja sen syöpymisestä myös näennäisen positiivisiin asioihin kuten kansallispuistoihin – moni niistäkin on alkuperäiskansoilta riistettyä maata.
Koska kirja lupaa kuvata myös näiden ilmiöiden jatkuvuutta, kolonialismin ilmenemistä nykyajassa olisi ollut syytä käsitellä laajemmin. Esimerkkejä löytyy läheltä. Niin kutsuttu vihreä kolonialismi koskettaa muun muassa saamelaisia, joiden alueille rakennetaan vihreän siirtymän nimissä tuulipuistoja ja kaivoksia, jotta – vain hieman kärjistettynä – meidän muiden elämäntapa voisi jatkua häiriintymättä. Samaa tapahtuu globaalin etelän maissa, joihin ilmastokriisin seuraukset osuivat jo vuosikymmeniä sitten.
