Teoksessaan venäläinen kirjailijatähti Mihail Šiškin jatkaa emigranttitaiteilijoiden perinnettä eli kotimaansa kulttuurityötä ja sen hallinnon kritisoimista turvallisen välimatkan päästä – tosin vain fyysisesti. Esseistiikassaan Šiškin ei pidä turvaetäisyyksiä vaan sanoo, mitä ajattelee.
Viimevuotinen Sota vai rauha – Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä (WSOY 2023, suom. Sirpa Hietanen) painottui enemmän Venäjän Eurooppaa myllertävään politiikkaan. Nyt ilmestynyt Viha ja kauneus – Kirjoituksia sodasta, taiteesta ja Venäjän ideasta tarkastelee Venäjän sisäistä elämää sen kirjallisuuden kautta, poliittista toki sekin. Myös taide on valjastettu tsaarien ja kulloisenkin diktaattorin omiin tarkoituksiin, ja tätä vastustaneet on hävitetty teoksineen päivineen.
Soljuen suomennetuissa esseissään Šiškin punoo yhteen verisen tyrannian ja suuren kirjallisuuden historioita sekä tarkastelee nykyhetkeä näiden kautta. Omaa kuolevaisuuttaan pelkäävä presidentti Putin on musta aukko, joka imee sisäänsä kaiken. Vaikka hänen aikansa on rajallinen, Šiškin ei ole optimistinen maansa tulevaisuudesta. Järjestelmän rikkinäisyys mahdollistaa historian traagisen jatkumon.
Surumielisissä teksteissään Šiškin viittaa moneen otteeseen venäläisen yhteiskunnan patriarkaalisuuteen pitäytyen samalla mieskirjailijoiden vaiheiden ja näiden klassikkoteosten analysoinnissa. Anna Ahmatovankin tuotanto ja elämäntarina olisi tarjonnut runsaasti ammennettavaa, mikäli naisen katseen kautta olisi halunnut pohtia Venäjän vihaa ja kauneutta.
Ehkäpä Šiškin käsittelee tätä tulevissa esseissään, joita toivottavasti saadaan suomeksikin lisää. Kaikessa riipaisevuudessaan ne ovat lumoavaa luettavaa, hirmuisia asioita kauniissa lauseissa.
Mihail Šiškin
Viha ja kauneus – Kirjoituksia sodasta, taiteesta ja Venäjän ideasta
Suom. Sirpa Hietanen ja Vappu Orlov
WSOY 2024, s. 210
