Love Records – Anna mulle Lovee
Aleksi Mäkelä (ohjaus)
☆☆☆
Love Records oli toimittaja Atte Blomin, säveltäjä Otto Donnerin ja rumpali Christian Schwindtin vuonna 1966 peustama levy-yhtiö, jonka merkitys suomalaisen musiikkin ja laajemminkin populaarikulttuurin kannalta on ohittamaton.
Love haastoi oman aikansa keskittyneen musiikkialan viihdepainotuksen tuomalla markkinoille etenkin nuorta kuluttajakuntaa kiinnostavien suomalaisten pop-, rock-, folk- ja jazz-artistien sekä etenkin vasemmistolaisen laululiikkeen musiikkia. Liki 400 LP:tä julkaissut, voittoa tavoittelematon yhtiö kaatui odottamattoman suhdennekäänteen ja varomattoman taloudenpidon takia konkurssiin vuona 1979.
Aleksi Mäkelän ohjaama elokuva lähestyy aihettaan innostuneen eläytyvästi. Elokuvan keskushenkilöksi valikoituvasta Atte Blomista (Jarkko Niemi) syntyy asialleen omistautunut ja sympaattinen kuva. Epookin ulkoisetkin puitteet ovat kohdallaan, vaikka esimerkiksi Christian Schwindtin (Riku Nieminen) hippi-imago muistuttaa aika vähän esikuvansa olemusta. Historiallisia käänteitä ja henkilöitä on muutenkin dramatisoitu vahvasti, hiukan latteastikin, mutta se on draamaelokuvalle tietenkin sallittua.
Elokuvan varsinaisena puutteena voi pitää siihen valittua rajausta. Sinänsä viihdyttävä elokuva tavoittelee kuvaamansa ajan henkeä ensi sijassa anekdoottien kautta ja esittelemällä vanhoja artisteja nuoruuskuviensa mukaisina näköispatsaina. Samalla se onnistuu välittämään harmillisen vähän sitä koko kulttuurin, yhteiskunnan, politiikan ja elämäntavan peruuttamattomasta muutoksesta, joka kiteytyi osaltaan juuri Loven auraamassa kulttuurisessa tilassa.
Loven todellisessa tarinassa draaman aineksia olisi ilman sepitteitäkin riittänyt vaikka pitempään televisiosarjaan. Aiheesta enemmän kiinnostuneille voi suositella Miska Rantasen teosta Love Records 1966-1979 – Tarina taiteilijat tuotanto (Schildts, 2005) ja Timo Kalevi Forssin teosta Toverit herätkää – polittiinen laululiike Suomessa (Into Kustannus, 2015)
Juttu on ilmestynyt aiemmin hiukan toisessa muodossa Voimassa 1/2016.
