Marja Salon valloittavan luonnonlapsen elkein esittämä Jänis rikkoo rajan katsomoon jo silloin, kun yleisö on vasta asettumassa paikoilleen. Lavalta puhutaan brechtiläisesti rinnakkain suoraan yleisölle, näyttelijöiden kasvokuvaa heijastetaan seinän kokoisena ja kamera seuraa hahmoja salin ulkopuolellakin. Välillä toisto viedään tappiinsa, mekkala pysähtyy tai chi-harjoituksiin ja livekuva pyörönäyttämöstä saa edustaa erämääjärven väreilevää pintaa.
Kristian Smeds sovitti Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi –romaanin (1975) jo vuonna 2005 virolaisen von Krahl-teatterin kanssa. Sukupuoliroolitus ja satiirinen vinoilu Kekkosen henkilökultille tuntuvat nyt jo hiukan vanhentuneilta, mutta luova teatteri-ilmaisu sekä pääteema ikääntymiskriisistä ja oravanpyörästä karkaamisesta ovat yhä ehtaa kamaa.
Salon aseistariisuvan Jäniksen ja Tommi Korpelan esittämän jäyhän äijähahmon välinen dialektiikka kantaa esitystä, mutta samalla Heikki Pitkänen, Sari Puumalanen ja Juha Varis täyttävät antaumuksella muut roolit Vatasen puolisosta ja nimismiehestä aina varastelevaan korppiin, mökin seinää hakkaavaan tikkaan ja villapaitaa kutovaan metsämansikkaan. Teatterin villi vapaus kulminoituu, kun Jänis haastaa Vatasen uimakilpaan ja esittelee uikkareina kaksi kengurupalloa. Teatteri on leikkiä ja seikkailua.
Esitykset Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 6.5.2025 asti
Kristian Smeds vieraili myös Teatteri politiikkaa -podcastin jaksossa.
