Korruptio Suomessa
Salla Nazarenko ja työryhmä
Salla Nazarenkon ja työryhmän esseekokoelma kyseenalaistaa myytin, jonka mukaan Suomessa ei olisi korruptiota. Korruptio Suomessa -kirja esittelee ilmiön historiaa ja mekanismeja maassamme. Se tuo esiin myös korruption mittaamisen ongelmia ja vaatii tiukempaa lainsäädäntöä ilmiön kitkemiseksi. Suomen lainsäädäntö korruptiota vastaan on heikko, ja perusteena sille on käytetty oletusta, ettei korruptiota maassamme yksinkertaisesti ole.
Toisin kuin lähes kaikki EU:n jäsenmaat, Suomi ei ole kriminalisoinut vaikutusvallan väärinkäyttöä Euroopan neuvoston sopimuksen mukaisesti. Eikä korkeimman oikeuden ennakkotapauksissa ole koskaan nostettu syytteitä yhtä aikaa sekä lahjuksen antamisesta että vastaanottamisesta, vaikka tämän pitäisi olla lahjussäännösten lähtökohtana. Lobbaustakaan ei säännellä ja ilmiantajien suojelussakin olisi kehitettävää.
Kirja tuo esille myös kansainvälisen korruptiovertailun puutteet. Eniten käytetty mittari, Transparency Internationalin CPI keskittyy mittamaan valtioiden hallintojen neutraalia suhdetta yritysmaailmaan. Mittari jättää huomioitta korruption yritysmaailman sisällä sekä yrityksistä valtionhallinnon suuntaan. Se ei huomioi myöskään kansalaisten kokemuksia eikä virkarikossyytteiden määrä. Monet indeksissä vähiten korruptoituneiksi maiksi listatuista, ovat tunnettuja veroparatiiseja.
Korruptio on muutakin kuin lainsäädäntöä, se on tapoja ja kulttuuria. Rakenteellinen korruptio tarkoittaa sitä, että voi toimia täysin laillisesti ja samalla jakaa hyötyä epäeettisesti. Politiikasta yritysmaailmaan siirtyjien mukana pyöröovesta kulkee ajankohtaista lainvalmistelutietoa yksityisten tahojen käyttöön, kun Suomessa ei vaadita karenssiaikaa.
Suomalaisen eliitin hyvä veli -verkostoissa jaetaan etuja toisille, sopivasti itsen kaltaisille.