Aristoteles kuvasi ihmistä termillä zoon politico eli poliittinen eläin. Koska kaikki on poliittista, ovat kaikki ihmisen hyödyntämät eläimet yhtälailla poliittisia vaikka heidän oma toimijuutensa pyritäänkin estämään. Tuotantoeläinten teurastuksista väitöstutkimusta tekevän Tiina Ollilan Poliittiset eläimet piirtää kahdella tasolla kuvaa ihmisten ja muiden eläinten suhteesta yhdistäen kirjoittajan henkilökohtaiset kokemukset siihen, mitä tilastot ja tutkimukset aiheesta kertovat.
Yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi suhteessamme muihin eläimiin Ollila tunnistaa tiedon puutteen ja suoranaiset väärät tiedot. Tästä kirjoittaja vierittää vastuuta niin koulun kuin mediankin harteille. Ne ylläpitävät unelmaa Piippolan vaarin tilasta, jossa iloiset eläimet käyskentelevät. Ollila vaatii myös kuluttajilta aktiivisia tekoja ja samalla tuskailee, kuinka kuluttajia voisi kannustaa eettisesti kestävämpään toimintaan. Toisaalta, kirjoittaja myöntää myös, että suomalaisen eläinoikeusliikkeen piirissä kuviteltiin pitkään, että tiedon lisääminen riittäisi muuttamaan ihmisten käytöstä. Tämä on osoittautunut turhan optimistiseksi ajatukseksi.
Vaikka yksin tiedon lisääminen ei ongelmia ratko, Poliittiset eläimet toimii hyvänä tietopakettina siitä, kuinka kohtelemme kanssakulkijoitamme tällä planeetalla, kuinka heistä puhumme ja kuinka ruuantuotantoa tuetaan ja kuinka meille näistä asioista kerrotaan. Samalla teos esittää kutsun koko eläinoikeusliikkeelle lisätä yhteistyötä, sillä – niin kliseistä kuin se onkin – on yhteistyössä voimaa.
Tiina Ollila: Poliittiset eläimet
Vastapaino 2023. 279 sivua.
