E. L. Karhu on yksi kansainvälisesti arvostetummista nykynäytelmäkirjailijoistamme. Hänen aikaisempia teoksiaan ovat muun muassa Lea-palkinnolla viime vuonna huomioitu Eriopis (2022) ja Prinsessa Hamlet (2017). Kansallisteatterissa nyt Otto Sandqvistin ohjaamana esitettävä Veljelleni perustuu Karhun samannimiseen romaanin.
Veljelleni on epäluotettavan kertojan pitkä monologi. Siinä persoonaltaan erikoinen nuori nainen kuvaa yhteiseloaan ihailemansa veljen kanssa. Muun muassa maanisen Kauniiden ja rohkeiden fanituksen, kompleksisen kehonkuvan ja ilmeisten syömishäiriöiden keskellä hän stalkkaa veljensä ”mahkuilijoiksi” nimittämiä tyttöystäviä ja tuntuu saavan tyydytystä toisten harjoittaman seksin tirkistelystä.
Hienosti toimivan teatterisovituksen kantavana ideana on tuoda keskushahmo näyttämölle neljän olemukseltaan erilaisen näyttelijän (Niina Hosiasluoma, Sara Melleri, Herman Nyby ja Emma Pälsynaho) monologien sarjana. Kun kukin näyttelijä tuo hahmoon perustaksi oman kehonsa sekä tulkintansa, korostuu ymmärrys siitä, että pelkän tekstin perusteella tekemämme johtopäätökset hahmosta saattavat olla harhaanjohtavia. Lopulta meistä kaikista on moneksi.
Minimalistinen lavastus (Virpi Nieminen), hahmovariaatioita taiten yhteensitova puvustus (Auli Turtiainen) ja valokeiloja keskeiseen suuntaama valosuunnittelu (Joakin Udd) työntävät etualalle näyttelijätyötä, joka kestää tarkennetunkin katseen hyvin. Veljelleni on erinomainen esimerkki näytelmästä, jonka toteutuksessa on uskallettu luottaa tekstin monitasoisuuteen ja katsojien kykyyn lukea myös rivien välejä.
Esitykset Kansallisteatterin Taivassalissa 19.10. asti. Kuuntele myös E. L. Karhun ja näyttelijä Sara Mellerin haastattelu Teatterin politiikkaa -podcastissa. E.L Karhun aiempi haastattelu Prinsessa Hamletista Turun kaupunginteatteriin vuonna 2017 tehdyn nukketeatteriversion tiimoilta löytyy täältä.