Raskaaksi 15-vuotiaana tulleen Anna Liisan (Milla Kuikka) pakokauhuinen rämpiminen metsässä näyttäytyy amokjuoksuna lavalle rakennetun matalan korokkeen ympäri. Sen päällä tanssija (Maija Viipuri) ilmentää kehollaan syntyvää lasta, synnyttämistä, muistikuvia kielletystä rakkaudesta sekä viimein lapsen kuolemaa ja hautaamista, kun Anna Liisa survoo hahmon väkivalloin korokkeella olevaan luukkuun.
Ensin lavan alle sullottuna ja myöhemmin ihmisten keskellä istuvana kalpeana haamuna näyttäytyvä hahmo edustaa Anna Liisan psyykkistä kuormaa, jota kukaan muu näytelmän hahmo ei pysty tunnistamaan.
Väliajan jälkeen näyttämökuvaa hallitsee Veera Kopsalan kolmen veistostaulun triptyykki. Taulujen kolme eri ikäistä naishahmoa edustavat sukupuolista heräämistä, seksuaalista aktiivisuutta ja ikääntyneen halua. Tällaiset tabuina torjutut naisen tunteet kehystävät kaikkien roolihahmojen välienselvittelyä aivan vastaavasti kuin aiemmin tanssijassa lihallistunut trauman muisto.
Anni Mikkelsonin johtamalleen Kajaanin kaupunginteatterille ohjaama sovitus Minna Canthin Anna Liisasta (1895) kulkee suorastaan tyrmäävän intensiivisesti. Sen erityinen vahvuus on psykologisen näkökulman ja ryhmädynaamikan hahmottaminen poikkitaiteellisten ilmaisukeinojen kautta. Samalla se osoittaa vastaansanomattomasti, miten ajan ylittävän väkevää ja nykyteatterille sopivaa materiaalia Minna Canthin tuotannosta löytyy.
Kajaanin kaupunginteatterin Anna Liisa vierailee &Espoon teatterissa 23.4.–8.5.
