Ainahan on huominen
Paola Cortellesi
★★★★★
Sotien jälkeisessä ajassa kaikkien on puhallettava yhteen hiileen, purettava raunioita, toivuttava traumoista ja rakennettava uutta valtiota. Fasismi on luksustuote, johon ei enää sodan jälkeen ole varaa, vaikka jotkut väkivaltaa kaipaavat murtuneet sielut niin luulevat.
Paola Cortellesin oivaltava ja mieleenpainuva esikoisohjaus niittää mainetta pitkin maailmaa – ja syystä. Upea Cortellesi itse on päähenkilö Delia, fiksu ja hauska nainen, jonka kohtalona on olla miesten turhautumisen kohde. Naisen on oltava näkymätön ja otettava paikkansa miehen palvelijana. Ylpeitä roomalaisia raastaa sodan häviäminen ja köyhyyskin kiukuttaa.
Kuitenkin Delialle on avautumassa muita mahdollisuuksia. Elokuvan katsojat nojautuvat eteenpäin penkeissään häntä kannustaen.
Ainahan on huominen on kuvaukseltaan – pitkine kamera-ajoineen – hienoa elokuvataidetta. Puvustus ja lavastus voisivat olla Roberto Rossellinin taiteesta, ja Anna Magnani kävelisi kulman takaa kankaalle. Elokuva tuo sodanjälkeistä kuvastoa tähän päivään hienolla mustavalkoisella maailmalla, jossa soivat vanhat iskelmät, mutta eivät pelkästään ne: jo elokuvan alkupuolella ääniraita nykyajan biitteineen kertoo, että tämä on sinulle tehty, 2020-luvun ihminen!
