Lauma – 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa
Jouni Tikkanen
Otava 2019, 272 sivua
Jouni Tikkasen piti kirjoittaa Suomen susien historiikki, mutta hän päätyikin kirjoittamaan Suomen puhutuimmista suden ja ihmisen kohtaamisista: lapsensurmista Turun seudulla 130 vuotta sitten, jolloin sudet tappoivat parin vuoden aikana 22 lasta. Vielä tänä päivänäkin tapaus nousee keskusteluun tasaisin väliajoin. Suomalainen susiviha on kylvetty syvälle eikä sen kitkemisessä ole onnistunut tiede sen paremmin kuin kansalaisjärjestötkään. 130 vuoden takaisista tapahtumista ammennetaan uutta polttoainetta joka kerta, kun jossain on nähty susi.
Kirjassa kuvataan maailmaa, jossa 1880-luvun susi eli. Tikkanen kuvaa ihmisten eloa, mutta kuvittelee myös, miten susi on sen ajan maailman mahdollisesti kokenut. Susi on peto, joka saalistaa mieluiten suuria sorkkaeläimiä, kuten hirviä ja peuroja. Ihminen taas oli metsästänyt hirven lähes sukupuuttoon Suomesta 1800-luvulla.
Susi toimii herkän hajuaistinsa varassa, ihminen luottaa näköönsä. Mikä ihmiselle on maisema, on suden kohdalla haisema, Tikkanen kuvaa. Haisema on ollut 1880-luvulla hyvin erilainen kuin tänä päivänä. Jätteenkäsittely on kehittynyt, tuotantoeläinten pito muuttunut tehdasmaiseksi, ja ihmisten elo on muutenkin aivan toisenlaista. Hirvetkin ovat runsastuneet Suomen metsissä. Ei siis liene sattumaa, että suden runsastumisesta huolimatta 1880-lopun kaltaisia kohtaamisia ei ole enää nähty.
Lauma on ansiokas historiateos, joka kertoo ihmisen ja suden suhteesta, susivihasta ja sen synnystä. Suosittelen lukemaan Lauman ennen kuin ryntäät twiittaamaan ärhäkästi susikysymyksistä.
